Hajuherneiden huumassa

Hajuherneet ovat olleet minulle lapsuudesta asti erityisen ihania kukkia. Niitä ostettiin joskus torilta pieni monivärinen kimppu ja  kun se tuotiin huoneeseen sisälle, salperäisen satumainen tuoksu levisi kaikkialle. Hajuherneitä olen yrittänyt kasvattaa aina silloin tällöin, mutta tulokset eivät aina ole olleet odotusten mukaisia.

Selätön puutarhuri sai aikaan sen, että viime päivät olen tuon tuostakin ihastellut ja haistellut hajuherneiden herkkiä värejä ja hienostuneita tuoksuja. Voitin arpajaisissa pussillisen hajuherneen siemeniä ja siitäkös tehtiin päätös, että tänä kesänä meillä kasvaa upea hajuherneviidakko ja niitä riittää myös kimpuksi sisälle. Kiitos Maatuska! Jotta kukkakimppuun saatiin runsautta, hankin itse toisen pussin. Arpajaispalkinnon siemenpussin päällä oli kuva punaisista ja oman pussini päällä sinisistä - ja tällaisia niistä tuli!

Esikasvatin taimet, jotta ne saataisiin nopeammin kukkimaan. Kiipeilytueksi pingotettiin katiskaverkon tyyppistä korkeaa verkkoaitaa, johon pienet hajuherneversot hanakasti kiertsivät kärhöjänsä ja saivat itsensä tuetuksi. Valkoinen raita, joka joissakin kuvissa näkyy, on muovinauha, joka pingotettiin estämään peurojen herkutteluhetket puutarhassamme. Se ei ole kovin kaunis, mutta toimii. 

Punaisia kukkia on muutamaa eri sävyä, puhdasta punaista, vaaleanpunaista ja syklaaminpunaista. Sinisen siemenpussin kukat ovat ennemminkin vaalean sinipunertavia ja jostakin on ilmaantunut myös valkoisia kukkia tuottava yksilö.

Taimet istutin verkon molemmille puolille, mutta kukkia ja varsistojaon enemmän  auringon puolella. Kasvit ovat itse kiemurrelleet verkon silmän läpi saadakseen valoisamman kukkimispaikan. Silti verkko on molemmin puolin kukkien koristama.

Yllättävää kyllä, hajuherneet ovat vaivattomia kukkijoita, kun ne ovat päässeet kasvupaikkaansa ja kasvuvauhtiin. Niitä ei vaivaa kuivuus eikä rankkasade. Ne kiemuroivat itsensä lujasti kiinni verkon silmiin ja kohoavat ylöspäin ja avaavat uusia nuppuja. Nyt on tarjolla rajattomasti hajuherneen tuoksua ja kukkien hentoa värileikkiä. 

Hajuherneverkon toisella puolella on edelleen pioniunikoiden muhkeiden siemekoppien muodostama hauska viidakko ja joku unikkokin vielä kukkii. Nämä molemmat, hejuherneet ja unikot, ovat meidän tämän kesän kesäkukkayllättäjät: helppoja kasvattaa ja tuloksesta saadaan nauttia pitkään. Unikoiden siemenpompulat saavat olla silmän ilona ja hajuherneistä kerätään siemenet eli palotkin saavat koristaa kasvustoapitkään. Ja kukkia voi kerätä sisälle tuoksua levittämään!

" Asetelma " 

Tunnelmallista elokuun  aikaa!