Hassunkuriset heilujat

Muutama vuosi sitten innostuin kasvattamaan jättiverbenoja, koska se tuntui niin haasteelliselta. Olemattoman pienet siemenet tuottavat ensin juuri ja juuri silmin nähtävän taimen ja esikasvatusaika on pitkä. Päätin kokeilla, tulisiko siitä mitään. Kati esitteli omassa blogissaan ihanaa jättiverbenaryhmää ja antoi hyvät ohjeet kasvatukseen. Viime syksynä meillä kukki jo muutama yksilö.

Rohkaistuneena tein uuden yrityksen. Kylvön voi tehdä samaan tapaan syksyllä kuten perennojen siemenillä. Talvi hoitaa kylmäkäsittelyn ja minitaimet alkavat jossakin vaiheessa kevättä vähitellen kasvaa ja ne voi siirtää isompiin ruukkuihin. Niissä taimet saavat kasvaa sillä aikaa, kun kesäkukat kukkivat. Kun ne ovat vahvistuneet, kasvit istutetaan maahan. Silloin alkaa uskomaton pituuskasvu ja kukkanuput kehittyvät vauhdilla.

Verbenat ovat kukkineet jo reilun kuukauden, mutta päivä päivältä ne pääsevät paremmin esiin. Kun muu kasvusto siirtyy syksyn keltaisuuteen, verbenojen kukkien väri  ja tummanvihreät napakat varsistot ovat parhaimmillaan. Ne yllättävät korkeudellaan ja ja monihaaraisella varsistollaan.

Tässä kukkapenkissä verbenoja on istutettu perennojen sekaan. Taustalla päivänliljat ovat kukkineet kukkansa jo ajat sitten ja lehtiryhmät alkavat kellastua. Päivänliljojen edessä on jaloangervorivistö, joka tänä vuonna jäi kovin matalaksi. Kuunliljat sen sijaan rehevöityivät hyvin ja niiden edessä mirrinmintut ryöppyävät ulos penkistä. Siellä perennojen seassa pikku taimet kehittyivät huomaamattomina ja vähitellen pääsivät kukinnan alkuun, kun kukkapenkki on muuten muuttunut melko värittömäksi.

Verbenat lähentelevät kohta parin metrin pituutta ja niiden varret ovat tanakat eivätkä tarvitse tukemista. Tänään myrskypäivänä ne heiluvat ja huiskivat tuulessa, mutta eivät murru tai painu maahan. Kiinalaisen puutarhaideologian mukaan puutarhassa tulee olla kovia ja vankkoja elementtejä, kuten kivet ja jyhkeät puun rungot ja niiden vastapainona liikkuvia, keveitä kasveja. Tuulessa keinuvat kasvit edustavat muutosta.

Verbenoja on istutettu useampaan paikkaan puutarhassa, jotta niitä voi aina ihailla ohi kulkiessa. Ne ovat veikeitä noustessaan muun kasvuston seasta korkeuksiin. Ja ne kestävät hyvin myös kylmää, joten niitä saadaan ihailla pitkään syksyn viilentyessä.

Kiitos Katille, että innostuin ja onnistuin! 

Yltäkylläisyyden juhlaa

Syyshortensia Hydrangea paniculata `GRANDIFLORA`

Vuodenajoista keskusteltaessa olen usein tunnustautunut syysihmiseksi. Syksy on tavallaan puutarhakauden täyttymys, sato valmistuu ja siemenet kypsyvät. Syyspuolella kukkivat vielä monet kukat ja pensaat ja vehreyttä riittää. Lisäksi saadaan jo syksyn kirpeitä värimuutoksia lehvistöön. Tänä vuonna syyshortensia aloitti punertumisen jo elokuussa, vaikka olen luullut värin tulevan esiin pakkasten vaikutuksesta.

Pensaspavut `Sunray`, `Saxa` ja  `SANGUIGNO 2`

Elokuussa jo saatiin kasvimaalta mainiota satoa. Kasvimaan menestyksestä kertoessani kehuin pansaspapujen määrää ja laatua. Kolmen sortin papuja on ollut tarjolla tähän päivään asti. Perunamaa tuotti kaikkien aikojen parhaan perunasadon. Laatu ja määrä oli yllätys. Osa perunoista kasvoi todella komeiksi, mutta rakastamme juuri uuni- ja lohkoperinoita, joihin nämä isot perunat sopivat. Ne ovat sileitä ja kauniita kuorineen käytettäväksi.

Porkkana  `Rainbow Mixed`F1

Porkkanarivistöt täyttyivät muhkeiksi ja niitä on vasta nostettu syötäväksi eli lopullinen sadonkorjuu on edessä. Kausiruokasuunnittelu elää parhainta aikaa. Ruoka-aineksien valinta on päivittäin yhtä juhlaa. Perunat, porkkanat, sipulit, omenat luovat pohjaa resepteille ja niitä täydennetään lihalla tai kalalla. Yrtit viimeistelevät kokonaisuuden. Grillistä siirrytään kohta leivinuuniin, jossa kehittyvät mehevimmät maut ja rapeimmat paistokset.

Kaikkien aikojen kesä sai luumupuut innostumaan kukinnasta ja pölyttäjiä ilmeisesti liikkui riittävästi. Luumutarha muistutti jossakin vaiheessa oliivitarhaa, kun pienet tummat luumut kypsyivät pikavauhtia ja tipahtelivat alas puusta. Puiden alle levitettiin muovisia suojaverkkoja, jotka säilyttivät luumut puhtaina. Kaikki tutut saivat luumuja yltäkylläisesti, sillä niitä ei voi varastoida.

Pienet tummat luumut

Pienten tummien luumujen jälkeen odotti varsinainen yltäkylläisyys. Punaluumut olivat muodostaneet viinirypälemäiset luumurykelmät oksiinsa. Oksat notkuivat ja niitä oli tuettava, jotta ne ne eivät olisi ratkenneet. Punaluumut kypsyivät melko nopeasti ja ennen tulevia myrskytuulia kerättiin loput pois. Luumuja vietiin taas kaikille halukkaille. Punaluumut ovat kaikkei makeimpia.

Punaluumut

Nyt viimeiseksi kypsyvät isot tummansiniset luumut. Ne eivät useana syksynä ole ehtineet kypsyä meillä. Nyt niillä on ollut aikaa ja ne sinertyvät maltillisesti. Kaupan hedelmäosastolle ei ole tarvinnut poiketa moneen viikkoon.

Suuret tummansiniset luumut

Eilen joku kertoi kaataneensa luumupuunsa pois vuosia sitten, koska kyllästyi ylettömään luumumäärään ja niiden jakelemiseen. Meillä on toiminut menestyksekkäästi vaihtotalous. Luumuja on tänä vuonna vaihdettu tomaatteihin ja mustamarja-aroniaan. Sitä paitsi, luumu ei tuota jättisatoa joka vuosi. Ensi vuonna ehkä haikailemme lähes tyhjien luumupuiden alla.

Puutarhan marjasato jäi tältä vuodelta vähäiseksi kuivuuden vuoksi, mutta onneksi sain kerättyä mustikoita ja luonnonvadelmia hyvät määrät. Toisaalta raparperi oli pitkään mehukasta, joten sitäkin tuli varastoitua.

Valkosipulit kasvoivat jopa niin hyvin, että suunnittelin käyttäväni parhaat seuraavaan istutukseen ja syötäviä sipuleita jää vielä hvyä varasto. Avomaan kurkut alkavat olla säilöttynä ja kesäkurpitsat käytössä milloin missäkin salaatissa tai sosekeitossa. Persiljat, tillit, lipstikat ja basilikat on kuivattu ja osa yrteistä saa jäädä maahan talvehtimaan. Mitä muuta ylelliseen herkutteluun enää tarvittaisiin?

Totta puhuakseni punajuurisato näyttää laihanlaiselta ja palsternakkakylvös epäonnistui: varhaisesta kevätkylvöstä jäi jäljelle vain neljä tainta. Rakastan palsternakkaa, joten ensi vuoden satoa varten turvaudun syyskylvöön!

Oregano

Paitsi sadon valmistumista, syksy sisältää myös uuden sadon ja kukoistuksen suunnittelua ja valmistelua. Kerätään siemeniä, siirretään ja istutetaan kasveja, kylvetään syyskylvöjä. Lopuksi istutetaan sipulikasvit.

Syksy on menneen kasvukauden loppuun saattamista ja toisaalta seuraavan kauden aloittamista. Siinä mielessä se on jopa kiireisempi ja moninaisempi kuin kevät. Tänä vuonna syksy on edennyt rauhallisesti lämpimän kesän jälkeen ja on hyvää aikaa toteuttaa syystoimia ja nauttia yltäkylläisestä sadosta! Kyllä - olen todella syysihminen!

Maa-artisokka kukkii!

Tänään on aurinkoinen ja kuulakas syyspäivä ja lintujen ääniä kantautuu etäältä. Joutsenet ja kurjet alkavat kokoontua ryhmiin ja käyvät vielä monta kertaa jäähyväislennolla puutarhamme yllä, ennen kuin suuntaavat kohti etelää. 

Uusia lukijoitakin on ilmaantunut ihan huomaamatta, tervetuloa syksyiseen puutarhaan

Hyvää sunnuntaipäivää ja alkavaa viikkoa!

Lempikukkani

Sain haastavan haasteen Rannanpihan Ullalta, joka oli saanut haasteen Tuulikilta. Alkuperäinen haaste on lähtöisin Maatiaiskanaselta.  Pitäisi nimetä lempikukka. Se tuntui melko vaikealta, sillä mieluisia kukkia on vaikka kuinka paljon. Olen jo ihaillut Tuulikin upeaa ja erikoista verenpisaraa ja Anun tulppaani-ihastelua. Ulla on nostanut esiin kodikkaat asterit, joita monet meistä kasvattavat. Lähdin epätietoisena siistimään kukkapenkkejä ja samalla mietin, minkä minä voisin nostaa suosikkikukaseni.

Alapihan kukkapenkin ääressä se kirkastui. Lempikukkani juuri näin syyskuussa on punahattu. Siihen on ainakin kaksi syytä.

Ensimmäinen syy on se, että punahattu on yksi niistä vähäisitä kasvinaluista, joita hankin jonkun taimiston  postimyynnistä 2000-luvun alussa. Silloin perustettiin tätä puutarhaa. Mies oli vielä noutanut paketin postista ja se odotti innokasta puutarhuria, kun tulin töistä kotiin.

Punahattujuurakot istutin ensin tulopihan kukkapenkkiin, koska muita istutusalueita ei vielä ollut. Ensimmäisenä kesänä jo ilmaantuivat ensimmäiset kukat.

Jatkossa puutarha laajeni ja punahatut siirrettiin alapuutarhaan kasvimaan lähettyville. Alkuperäinen kasvupaikka etupihalla oli puolivarjoinen suurten puiden katveessa. Punahattu kaipaa kuitenkin valoa ja auringonpaistetta. Alapihalla se saa nyt aurinkoa lähes aamusta iltaan.

Punahattu on viihtynyt hyvin uudessa kasvupaikassaan ja se on laajentunut ja lisääntynyt. Toinen syy punahatun valintaan lempikukaseni on se, että se on lähes ainoa meidän puutarhan perhoskasvi. Pihlaja-angervot houkuttelivat joskus hellekesinä myös perhosia, mutta viime vuosina vain punahattu on saanut perhosvieraita. Olisiko yläkuvassa hopeatäplä saapunut punahatun kukkaan?

Tänä kesänä  ja viime kesänä perhosia on näkynyt hyvin vähän. Keltaisia sitruunaperhosia lentelee joskus ja erilaisia valkoisia liihottelijoita silloin tällöin, mutta kuvan näköisiä neitoperhoja ei ole näkynyt koko kesänä. 

Varsinainen ruuhka koettiin tänä kesänä, kun pahamaineiset gammayökköset levittäytyivät kaikkialle ja niitä tulvehti myös punahatuille.

Silloin tällöin punahattujen kukinnoissa lenteli myös hopeatäpläperhosia, mutta suruvaippoja tai ritariperhosia ei näkynyt lainkaan. Aikaisempina lämpiminä kesinä ne vierailivat ahkerasti kukissa. 

Kesän 2017 eräänä syyskuun lämpimänä päivänä nähtiin punahatuissa vilskettä. Neitoperhoja, amiraaleja, suruvaippoja ja muita perhosia lenteli yhtenä ainoana päivänä syyskuun ensimmäisellä viikolla muutaman iltapäivän tunnin ajan. Lieneekö kuvassa herukkaperhonen amiraalin seurana?

Punahattu on siis valintani syksyiseksi lempikukasi. Se on luotettava ja varma kukkija ja antaa väriloistoa syksyiseen kukkapenkkiin. Sen ansiosta puutarhaamme poikkeaa jatkossakin perhosvierailijoita.

Kiitos Ulla haasteesta! Heitän seuraavaksi haasteen muutamalle, mutta en ole varma, joko olet lempikukkasi julkaissut. Mikä on siis lempikukkasi?

Tita Unelmia ruusuista-blogista
Tiiu Puutarhahetki-blogista

Riina Versoja Vaahteramäeltä-blogista

Jos olet jo aikaisemmin kertonut yhden lempikukistasi, nyt sinulla on mahdollisuus nostaa esiin joku toinen!