maanantai 30. marraskuuta 2015

Marraskuun viimeinen

30.11.2015

Adventti saapui pimeydestä ja kosteudesta huolimatta.
Kynttilöiden valo loisti lohduttavana joulun odotuksesta kertoen.
Hetkeksi saattoi pysähtyä miettimään elämän menoa.

Pimeys ja synkkyys ympäröi meitä niin voimallisesti, että unohdamme iloita kaikista hyvistä asioista ympärillämme.

Väisty pimeys ja valaise kynttilä!



 Joulu hiipii lähemmäs ja sehän merkitsee herkkuja. Adventin iloksi leivottiin ensimmäiset joulutortut ja piparimuffinsit. Niiden tuoksu ja maku kynttilän valon lisäksi kannattelee kohti joulua pimeyden keskellä.




Joulun kukista amaryllis pääsee aloittamaan joulun kukkasesongin. Ikkunoilla kukkii pari punaista perusamaryllistä täydessä kukassa ja niiden väri ja muhkeat kukat saavat nyt loistaa kunigatarmaisina yksinoikeudella ensimmäisinä joulukukkina. 









Rauhallista ja tunnelmallista joulukuun alkua!

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Yllätyslumi

22.11.2015

Näin se alkoi, räntää satoi taivaan täydeltä, synkät pilvet riippuivat maata hipoen...







... ja seuraavan päivän aamuna oli oikeasti lunta! Koko ympäristö oli kääriytynyt pehmeään puhtaanvalkoiseen lumivaippaan - ja lunta näytti tulevan vielä lisää!



Kun räntäsade vihmoi ulkona, alkoivat sisäpuuhat maittaa niin mummille kuin  lapsillekin. Pieni taiteilija aloitti maalaamisesta ja siirtyi vauhdikkaasti...


... pehmopäiväkodin tädiksi. Siellä olikin juuri paiväunien jälkeinen välipala vuorossa.


Mummi ehti vihdoin penkoa esiin keskeneräiset käsityöt. Kirjokintaat on otettava työn alle, vielä tarvitaan muutama pari. Kesämatkoilta hankitut herkulliset lampaan ruskeat Louhisaaren langat odottavat toteutusta...





... ja virkatut mummonneliöt odottavat kokoamista...


... ja tietysti oli pakko leipoa korvapuusteja sadepäivän lohdutukseksi.




Vaari kuitenkin viihtyi ulkoilmassa ja siellä laavun nuotiolla paistuivat mehevät muikut herkuteltavaksi!



Mikäpä meillä on ollessa talven tullen, vaikka puutarha onkin lumipeiton alla. Puuhaa riittää ihan yllin kyllin - puhumattakaan siitä, että kohta alkaa joulun odotus!

Tervetuola Between mukaan pieneen piiriimme!

torstai 12. marraskuuta 2015

Puutarhavuoden tilitystä

12.11.2015

Marraskuu on päässyt hyvään vauhtiin, ilmat ovat muuttuneet oikeasti syksyisiksi. Puutarhatyökalut on puhdistettu ja kerätty varastoon. Joku harava vielä odottaa satunnaista tarvetta, mutta pääosin ulkotyöt on tehty. Tänään puhdistettiin vielä torpan vesikourut.



Puutarhavuoden päättyessä tulee tehtyä jonkinlaista yhteenvetoa kaudesta, mikä onnistui tänä kesänä ja mikä toisaalta tuotti pettymyksen. Kuvia selatessa hämmästyin, koska sieltä löytyi niin paljon ihanaa kukoistusta ja rehevyyttä, että yllätyin. Siis viime kesä  -  kolkko kevät, pitkään yöhalloja, sateinen heinä- ja elokuu... ja kuitenkin  paljon kukoistusta!? Miten se on mahdollista?




Niinpä kaivoin esiin puutarhamuistiinpanokirjani ja vertiailin sitä valokuvien sarjaan. Kaiken kaikkiaan näytti siltä, että monet kasvit ovat viihtyneet ja menestyneet viileässä kosteudessa. Tosin on tietystii niitäkin, joille säät eivät olleet parhaat mahdolliset tai edes siedettävät. Yritin koota luetteloon niitä kasveja, jotka ovat kukkineet tai kasvaneet hyvin ja toisaalta heikommin selviytyneitä omaan rimpsuunsa. Hyvin menestyneiden luettelosta tuli yllättävän pitkä. Niinpä päätin poimia pari kolme hienosti kukkinutta koristekasvia ja toisaalta muutaman hvyän sadon tuottanutta hyötykasvia.


         Punakosmoskukka Vega Mixture 

Keväällä kylvin pitkästä aikaa esikasvatukseen kosmoskukkaa, joka on yksi suosikkini kesäkukista. Takavuosina olen epäonnistunut niiden kanssa, sillä liian aikaisin ulos istutetut kosmokset ovat joutuneet hallan kouriin. Suoraan maahan kylvetyt taas ovat kehittyneet niin hitaasti, että syyspakkaset ovat nitistäneet ne ennen kunnon kukintaa.

Nyt kylvin siemenet huhtikuun lopulla ja ne itivät kahdessa päivässä. Koulin ne ruukkuihin toukouun lopulla ja maahan istutin kesäkuun puolenvälin maissa. Nyt puutarhassa kukki mahtavat määrät kosmoskukkia, punaisia, pinkkejä ja valkoisia. Poutaisen alkusyksyn ansiosta ne vallan innostuivat kukkimaan. Kosmoskukkia liitin monen moniin kukkakimppuihin kesän ja syksyn mittaan. 

Kosmoskukka on yksi viime kesän onnistunut yritys. Siispä niitä tulee taas ensi kesänä näkymään kukkapenkeissä.






Kuolanpioni Peania anomala

Pionit palkitsivat myös kasvattajansa. Pitkään kasvaneet jakopionit ovat levinneet ja kukkivat hyvin. Kuolanpionit ovat levinneet mahtaviksi ja kukinta alkoi jo toukokuussa. Vanhemmat kiinanpionit kukkivat myös hyvin. Niista upein on tuntematon jakomukulasta kasvatettu vaaleanpunakukkainen yksilö, jonka kukassa on vaalea keskusta - ikäänkuin pitsiä tai tylliä.

Toinen vaaleanpunakukkainen on Viron matkalta tullut ´Barbara´. Sen kerrotut kukinnot tosin alkoivat kärsiä jatkuvista sateista. ´Pink Hawaaiian`tuotti tänä vuonna ensimmäiset kaksi kukkaa, sekin on hyvä, koska lueskelin sen olevan vaativampi kasvatettava.

Pionit ovat jatkossakin puutarhan mielenkiintoisia ja upeita kaunottaria!

Peonia lactiflora  Barbara

`Tyllipioni`

Kiinanpioni Peonia lactiflora Pink hawaiian

Rakastan yksinkertaisia vanhanaikaisia kasveja ja kehäkukat jos mitkä, ovat juuri niitä. Viime keväänä hankin oikein kaupasta kehäkukan siemenet ja tulos oli upea: tanakoita, kaikenkeltaisia, erilaisia aurinkoisia kukintoja alkukesästä pitkään syksyyn. Kun niitä tuli kylvettyä hyvötykasvimaan äärelle, tuntuivat ne myös kirpeällä aromillaan karkottavan tuholaisia. Porkkanat kasvoivat kehäkukkien kyljessä terveinä ja vahvoina. Liekö totta vai luuloa?

Ensi vuonna kehäkukkarivistö pääsee myös keskelle kasvimaata punajuurien ja porkkanoiden väliin.




Siis kukkien kolme parasta: kosmoskukka, pioni, kehäkukka

 Entä sitten hyötypuutarhan parhaat tai iloisimmat yllättäjät?

Kuulostaa hyvin arkiselta, mutta paras yllättäjä oli peruna. Kalseiden säiden keskellä peruna ei kasvattanut kovin kummoisia varsia. Harson alla se kuitenkin valmisteli yllätystä ja saimme aloittaa oman kasvimaan perunoiden syömisen heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Siitä lähtien oli aina mahdollista ottaa omasta maasta perunat, kun perunaa haluttiin syödä. Perunoita vietiin kesäherkuksi myös moneen muuhun pöytään ja niitä riitti vielä reilusti varastoon siemenperunoiksi.

Perunan rinnalle kelpaa myös porkkanasato. Sitä saatiin riittävästi ja porkkanat olivat hyvälaatuisia ja sopivan kokoisia. Porkkanoita saatiin syötäväksi myös kesaikaan ja mummin porkkanat ovat aina olleet haluttu välipala lastenlasten keskuudessa. Talvellakin ne ovat kuulema makeampia kuin kaupan porkkanat. Siispä kellariin varastoon!

Vihreälehtiset kasvit, mangoldi, salaatit, pinaatti tuottivat myös erinomaista satoa. Näitä kaikkia oli tarjolla pitkälle syksyyn. Mangoldi kasvoi kaiken kautta, pinaatti ensin sinnitteli, mutta innostui kasvuun syksypuolella. Rucolaa kylvin yhden uusintakylvön ja sitä riitti pakkasöihin saa






Hyötykasvitarhan kolme parasta olivat siis peruna, porkkana ja vihreät lehtikasvikset. Kuulostaa mielikuvituksettomalta, mutta nämä yksinkertaiset ruokakasvikset ovat tärkeimpiä kasvitarhan tuotteita. Niitä on pöydässä melkein joka päivä ja kun ne voi nostaa omasta maasta, maku on ainutlaatuinen. Näiden lisäksi tarhamme tuotti ihmeen paljon kaikkea. Siis kesä ja kasvukausi ei ollut ollenkaan hassumpi!



Kesän herkkuja muistellen hyvää loppuviikkoa!

torstai 5. marraskuuta 2015

Puutarhan talviaika

5.11.2015

 Tänään alkaa torpan puutarhan talviaika. Melkein kaikki työt on tehty ja puutarha saa asettua talvilepoon. Viime aikojen upeat säät ovat tehneet puutarhasta alati muuttuvan satumaan. Yöllä loistavat kuu ja tähdet, päivällä aurinko. Pakkasyön jälkeen ennen auringon lämmittäviä säteitä koko maailma on huurteesta harmaa.




Vaikka mitään kukintaa ei enää ole, joka päivä löytyy jotakin ihmeteltävää. Kosteus tiivistyy kasvien lehtiin kimaltavaksi reunapitsiksi.




Ikivihreät kasvit täyttävät rehevinä kuihtuneiden versojen tilan.




Monivuotisia yrttejä on saatavilla yhä yrttipenkistä.




Upean aurinkoista syksyä on ylistetty kaikkialla ja sehän on ihana siksi, että pimeä, musta synkkä syyskausi jää nyt lyhyemmäksi kuin monesti aiemmin. Ainakin täällä metsän kainalossa asuva nauttii myös illan ja yön valoisuudesta kuun ja tähtien loisteessa.

Silmäilin noita vuosikymmenen takaisia puutarhapäiväkirjamerkintöjä tehdäkseni vertailua erilaisten syksyjen osalta. Onko nyt erityinen syksy? Ovatko syksyt - ja vuodet - muuttuneet?

Vuodesta 2004 lähtien on merkintäni "puutarhan syystyöt on tehty" siirtynyt myöhemmäksi. Alkuvuosina merkintä löytyy syyskuun lopulta tai syys-lokakuun vaihteelta. Sitten se on siirtynyt selvästi lokakuulle ja vähitellen marraskuulle. 

Merkintä "puutarhavuosi on päättynyt" on myös siirtynyt siten, että parina viime vuotena sitä on jatkunut vuoden loppuun: joulukuussakin on voinut korjata puutarhan antia, lehtikaalia, artisokkaa, yrttejä.

Päiväkirjamerkintöjen mukaan puutarhan vuosi on siis pidentynyt, se kestää myöhempään kuin aikaisemmin. Onkohan se totta?

Entä keväät? Vertailin myös keväiden alkua. Kriittisenä hetkenä pidin ensimmäisten porkkanarivien kylvöä ja sipulien istutusta. Päivämäärät vaihtelivat välillä 27.4 - 7.5. Usein kylvötyö oli tehty 1.5. Muutossuuntaa ei kuitenkaan ollut vaan keväät vaihtelivat epämääraisesti. Vai olikohan puutahuri ollut vielä talviunessa?

Nyt olemme kuitenkin saaneet nauttia ihanan valoisasta syksystä näin pitkään.






Puutarha näyttää nyt värittömältä ja kuolleelta. Torpan takapuutarhassa ei talvella juurikaan oleskella, joten siellä kerätään lehdet kasvien suojaksi ja haravoidaan pois vasta keväällä. Se näyttää vähän epäsiistiltä, mutta emme katsele sitä paljonkaan talven aikana.





Varisseiden lehtien vaihtelevat muodot ja värit ovat niin kauniita, että ne voi haravoida pois, vasta kun ne ovat ikäväksi mustuneet.




Päivän mittaan tulee esiin kirkas sinitaivas sumun keskeltä...




...ja hetken aurinko paistaa ihan kirkkaasti mustien varjojen lomasta...




... kunnes se taas katoaa metsän taakse ja puutarha muuttuu siniseksi jääpuutarhaksi.




Kukkia ei enää löydy, mutta ruusunmarjat punoittavat. Nauttikaamme vielä marraskuusta!