Luonnonkukkia puutarhassamme 2

Nurmikohokki 'Silene inflata'

Pihan luonnonkukkaesittely jatkuu. Otsikoin ne ryhmiin sen mukaan, miten ne ovat meille päätyneet.

Juurakkoina siirrettyjä

Nurmikohokki on mielestäni yksi kauneimmista lähes valkokukkaisista luonnonkasveista. Kukat ovat siroja ja tämän yksilön kukan pullea osa on vihertävä, mutta se voi olla myös punertava. Kasvi on noin reilun puolen metrin korkuinen ja viihtyy heinikon suojassa. Vuosia sitten onnistuttiin siirtämään tämä juurakko jostakin tienpenkasta ja joka vuosi se nousee kasvattamaan vain kaksi kukkavanaa, mutta ne nousevat varmasti. Se ei ole levittäytynyt lainkaan. Nurmikohokin juurakko istutettiin samaan aikaan kuin keltamatara ja ne kasvavat vierekkäin kuivassa männynalusmaassa.

Nurmikohokkia näkee nykyisin harvoin luonnossa, mutta toissa vuonna löysin yhden lähikoivikon heinikkomaasta. Siirsin siitä osan omaan heinikkoomme, mutta se ei noussut seuraavana keväänä. Viime vuonna löysimme kohokkiesiintymän vanhalta peltotiemaalta. Siinä oli useita kasveja ja niistä kerättiin loppukesällä siemeniä. Ensi keväänä nähdään, nouseeko lisää nurmikohokin alkuja. Toistaiseksi vaalimme tätä ainoata.

Tavallinen päivänkakkara 'Chrysanthemum leucanthemum'

Useiden monivuotisten luonnonkukkien  siirtäminen juurakkona on kuitenkin helppoa. Perennojen tapaan juurakko istutetaan samaan tasoon kuin se alunperin oli ja olosuhteista riippuen huolehditaan aluksi kastelusta. Esimerkiksi tavallinen pävänkakkara lähtee hyvin alkuun siirrettynä. Kasvupaikaksi kannattaa valita aurinkoinen ja kuivanpuoleinen paikka. Se viihtyy hyvin vaikka jalopähkämöiden tai syysleimujen vierustalla. Se tuuheutuu maltillisesti ja kasvaa samalla paikalla pitkään.

Peurankello 'Campanula glomerata'

Päivänkakkaran seuraan sopii hyvin toinen varma ja paikoillaan pysyvä kasvi, peurankello. Se on vahvan sinivärinen ja sen varret ovat karhean kulmikkaat. Päivänkakkaran tavoin se kannattaa istuttaa aurinkoiseen paikkaan eikä sen leviämistä tarvitse pelätä. Sen juurakko ei runsastu nopeasti, joten se pysyy saman kokoisena muutaman vuoden. Tässä kasvissa arvostan erityisesti tanakkuutta. Varsisto pysyy pystyssä ilman tukea. Tässä peurankello on kuvattu viereisellä niityllä, jossa horsmat värittävät taustaa.

Luhtalemmikki 'Myosotis scorpioides'

Erilaisia lemmikkejä voi siirtää kosteisiin varjoisiin paikkoihin ja ne menestyvät samalla paikalla useita vuosia. Ainoa sääntö on, että ei kannata kitkeä turhan tarkkaan lemmikkien ympäristöä, ettei hävitä pieniä lemmikin taimia.

Puna-ailakki 'Melandrium dioecum'

Puna-ailakki on niitä kasveja, joka jakaa mielipiteitä. Sen innokas siemenlevittäytymien on jonkun mielestä haitta, mutta sitä on kuitenkin helppo kitkeä pois ja siitä pääsee eroon. Yleensä annan sen kukoistaa muutamassa sopivassa kohdassa, sillä se näyttää hyvältä vaikkapa kotkansiipien suojassa. Ylemmässä kuvassa ailakit rehottavat harmaan portin takana kivikossa, joka on 'luontoaluetta' eli rajattu pois varsinaisesta hoidetusta puutarhasta. Sen vuoksi siellä kasvaa jopa horsmaa.

Lemmikkejä, kotkansiipiä ja puna-ailakkia

Kasvien juurakoita ei tietenkään voi kaivaa mistä tahansa vaan siihen tarvitaan maanomistajan lupa. Yleisten teiden piennarta voi kuitenkin pitää yhteisenä alueena ja sieltä löytyviä tavallisia kasveja voi kerätä juurineen. Puistoissa ja puutarhoissa on usein myös siementen kerääminen kielletty.

Siemenistä kylvettyjä

Juurakkoina siirrettyjä kasveja voi konkreettisesti seurata siinä paikalla, mihin ne on istutettu. Keväällä voi tutkia, nouseeko vielä tutun näköisiä versoja vai onko kasvi kokonaan kadonnut. Siemenkylvö ruohikkoon tai heinikkoon on  salamyhkäisempää. Voi joutua odottamaan enemmän kuin seuraavaan kevääseen kylvösyksystä. Ei ehkä ole merkittynä tarkkoja kylvökohtia, joita voisi seurata. Silti voi joskus onnistua. Purtojuuri on kotiutunut heinikkokulmaan lähes kymmenen vuotta sitten. Se kylvettiin erilaisten kedolta kerättyjen siementen mukana kuivahkoon maahan. Sen pallomaiset siniset kukinnot ovat reilun puolimetrisen varren latvassa, joten se viihtyy hyvin korkeitten pietaryrttien seurassa. Siniset pallomaiset kukat lisääntyvät maltillisesti siementäessään ympäristöön. Kukat ovat hyönteisten, etenkin kimalaisten suosimia.

Purtojuuri 'Succisa pratensis'

Siemenkylvö vaatii kärsivällisyyttä eikä tuo mitään takuuta onnistumisesta. Neidonkielen siemeniä kerättiin tien pientareelta ja kylvettiin kuivikkoheinikkoon syyspuolella 2017. Seuraavana kesänä 2018 niitä ilmantui muutama kukkiva yksilö. Viime vuonna ei näkynyt ainoatakaan. Saattaa olla, että kasvi on kylväytynyt, mutta nousee vasta tulevana keväänä. Varminta olisi lähteä keräämään lisää siemeniä tänä vuonna kukinnan päätyttyä ja kylvää niitä runsaasti ja huolellisemmin. Yksivuotisten kasvien kohdalla ei aina voi luottaa kasvin omaan kylväytymiskykyyn.

Neidonkieli 'Echium vulgare'

Alkuperäiskasveja

Pihan luonnonkukkasarjaan kuuluvat tietysti kaikille tuttut vuokot. Torppa rakennettiin aikoinaan metsäiselle maaperälle, joten sini-ja valkovuokkoja kasvaa monissa kohdissa luonnostaan. Osa vuokoista kasvaa heinäisillä alueilla, mutta niiden kukkiessa heinien kasvu ei ole vielä päässyt vauhtiin. Valkovuokkoesiintymiä on myös kukkapenkkien kivireunusten tuntumassa ja sinivuokkoruusukkeita on myös reunuksen ulkopuolella. Annan niiden nousta valisemaansa paikkaan.

Keltavuokkoa haluaisin kovasti saada vaikkapa lehmuksen alle levittäytymään, mutta ainakaan siirtäminen ei onnistunut.

Sinivuokko 'Hepatica triloba'

Valkovuokko 'Anemone nemorosa'

Tuttavien puutarhasta siirretty

Hento kiurunkannus tuli meille tuttavien puutarhasta. Siellä se oli levinnyt runsaasti ja kukkimisaikaan nurmikot ja kukkapenkkien reunukset olivat hennon lilan värittämät. Sain pari tainta ja istutin ne etäälle toisistaan ja varoituksen mukaan odotin sen leviävän massoittain. Se ei olisi ollut ollenkaan huono asia, mutta meillä kiurunkannus on pysytellyt hyvin maltillisissa määrissä. Alkutaimien lähelle on ilmaantunut muutamia uusia yksilöitä, mutta mitään suurta leviämistä ei ole tapahtunut. Istutuksesta on jo lähes kymmenen vuotta.

Kutsumatta saapuneita

Jotkut kasvit vain lennättävät etäältäkin siemeniä ja meille ilmaantui jännittävä piikikäs taimi, piikkiohdake. Kukkivia piikkiohdakkeita olin seurannut läheisellä niityllä ja minusta niiden harmahtavat lehdet ja punertavat kukat loistivat kauniisti. Annoin sen jäädä, sillä se oli asettunut sopivasti taikinanamarjapensaan kylkeen. Se kasvoi kosteassa ja ravinteikkaassa maassa lähes parimetriseksi ja haarautui voimakkaasti. Olihan se komea, mutta kun jouduin silloin tällöin sen terävien piikien kanssa lähikontaktiin, sen suosio laski. Annoin sen kuitenkin kukkia, jotta näin kukinnon kauneuden. Sitten kiskoin sen pois.

Piikkiohdake'Cirsium vulgare'

Ohdake oli ilmaantunut kesällä 2018 paikalleen. Seuraavana keväänä ilmaantui viheriöllemme lukuisia pienen pieniä piikikkäitä taimia. Yksi ohdake oli suorittanut tehokkaan lisääntymisen. Nurmikollamme kasvaa ruohon seassa monenlaista, apilaa, leinikkiä, nurmihumalaa. Pistävän piikkiset kasvit eivät kuitenkaan tunnu miellyttävältä paljaaseen jalkapohjaan, joten ne oli kitkettävä pois. Välillä tule tehtyä epäonnistuneita valintoja ja siitä joutuu maksamaan. Ohdakkeen taimia oli ympäriinsä ja niissä riitti kitkemistä ja varmaankin niitä ilmaantuu vielä tänä keväänäkin. 

Punakoiso 'Solanum dulcamara'

Ruusupensaan piikkisten varsien lomaan ilmestyi vuosia sitten voimakas, puumaiseksi varsistoksi rehevöityvä köynnösmäinen kasvi. Se kukki sinivioletein kukin, jotka muistuttivat perunan kukkaa.  Syksyllä siihen muodostui punaisia marjoja, joista minulla ei ole kuvaa. Kasvikirjassa kuvaillaan niiden muistuttavan pieniä tomaatteja. Tunnistin sen kirjan mukaan punakoisoksi. 

Tietojen mukaan punakoiso on vanha lääkekasvi ja nykykäsityksen mukaan varsin myrkyllinen. Sen alkaloidit vahingoittavat suolistoa ja neljä-viisi marjaa syötynä on jo vaarallinen määrä lapsille. Olen yrittänyt repiä ja kaivaa kasvia pois, mutta aina se nousee muutamalla versolla ja entistä rehevämpänä. Pari uutta yksilöä on ilmaantunut muuallekin, mutta ne olen heti kitkenyt pois. Linnut ilmeisesti syövät marjat ja levittävät kasvia. Punakoison versot kasvavat pitkiksi ja kukkivana se on kaunis, mutta en halua sen rönsyilevän Mustialan ruusun seassa. Olen nähnyt jossakin taimistossa jopa sen taimia myytävänä.

Aion kaivaa sen pois ruusun juurien seasta, joka on epäonnistunut paikka. Lisäksi tuo myrkyllisyys ei minua viehätä. 

Punakoiso

Luonnonkukkia voi jokainen lisätä puutarhaansa eri tavoin ja lisäksi voi helliä ja hoivata niitä, jotka sattuvat sinne ilmestymään. Kaikki kukkijat eivät ole tervetulleita ja kitkemisestä on jokaisella kokemusta. Ehkä ensi kesä tuo taas uusia tuttavuuksia näköpiiriin!