torstai 30. kesäkuuta 2016

Kesäkuun puutarhakuva


Kesäkuu on ollut torpan puutarhassa enimmäkseen vihreän rehevyyden aikaa. Juuri nyt kuukauden lopussa alkaa seuraava kukkimisvaihe, kun pionit ja daaliat ovat kehittäneet nuppunsa valmiiksi. Kesäkuun kuvaan valitsin kuitenkin varjoliljan, joka luotettavana nousee vuodesta toiseen ja lisääntyy kerta kerralta. Varjolilja ehti juuri täyteen kukkaan kesäkuun lopuksi.

Tällä kertaa oli pakko liittää mukaan myös toinen kuva, joka ei ole varsinainen puutarhakuva. Se liittyy kuitenkin vahvasti kesäkuuhun. Juhannus oli tänä vuonna lämmin ja aurinkoinen. Moneen vuoteen ei ole voinut nauttia juhannusyön samettisesta, usvaisesta pehmeydestä kuten nyt. 

Olipa ihan juhannus!

Taas on yksi kesän kuukausi viimeisen päivän kohdalla. 
Antoisaa alkavaa heinäkuuta kaikille!

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Juhannussiivous kasvimaalla


Vihdoinkin ehdin kitkeä kasvimaan. Kuvassa taustalla näkyvät porkkanarivistöt, jotka kaipaavat vielä harvennuksen. Kävin kovan kamppailun vesiheinän kanssa, joka oli salakavalasti ottanut maan haltuunsa harson alla. Olin jo hetken epätoivoinen, mutta onnistuin häätämään sen - toistaiseksi -  ja se tärkeä juttu, että kasvimaalla kasvavat omat porkkanat tuuheissa riveissä, näyttää sittenkin onnistuvan


Sopivan tasaisen sateen ansiosta maa on kosteaa ja rikkaruohot irtoavat helposti. Kasvimaa on perinteinen, jossa juurikasvit kasvavat neljän rivin penkeissä ja polut on myös pidettävä puhtaana rikoista. Osa kasveista on sijoitettu `laatikkoon`, kuten mansikat. 



Ensimmäinen laatikossa kasvatettu salaattisato on jo kohta syöty ja retiisejä olisi tarjolla joka aterialle. Ensimmäiset herneet on jo kepitetty ja toinen hernesato nousee jo hyvää vauhtia. Tänä vuonna saadaan myös palsternakkaa, joka on yksi kasvimaan suosikki. Viime vuonna jäätiin ilman palsternakkasatoa, sillä ne itivät tosi heikosti. Nyt ne ovat hyvässä kasvussa. Palsternakka tosin vaatii pitkän kasvuajan, joten kylvän ne yleensä ensimmäisinä ja nostan viimeisinä. Silloin ne ehtivät kasvaa muhkeiksi ja yhdestä juuresta riittää syötävää. Muutenhan palsternakka on huoleton kasvatettava, sillä tuholaiset eivät siitä piittaa. Voimaa se toki tarvitsee kasvaakseen. Siis palsternakkaa on tulossa.


Kosteasta ja sopiva viileästä säästä johtuen meidän ruusupensaatkin ovat jaksaneet kukkia. Suviruusukin on tehnyt uusia kukkia ja Valamon ruusu aloitti kukinnan. Kerrottu ruusu, jota me sanomme `Kirkon ruusuksi`, on tänä vuonna todella runsaassa kukassa. Mustialan ruusu kärsi pahat talvivauriot ja on surkean näköinen, mutta uutta kasvua on syntynyt - ei vielä kuki.



Luonto ymärillä järjestää aina yllätyksiä. Nyt ehtivät jo ahomansikat tuottaa ensimmäiset punaiset marjat! Näitä täytyy maistella, ennen kuin linnut ehtivät syödä kaikki.


Maitohorsmatkin ovat jo ehtineet kukkaan, vaikka ne mielessäni ovat olleet heinäkuun tai loppukesän kukkijoita. Aurinkoisilla paikoilla ne jo punertavat. Horsmat, koiranputket, lupiinit ja päiväkakkarat - siitä syntyy juhannuskimppu! 


 Nyt ollaan kesän taitekohdassa, päivien piteneminen on muuttunut valoisan ajan lyhenemiseen. Puutarhassa on vielä toki paljon odotettavaa. Vuoroaan odottavat nyt pionit, joiden nuput ovat saaneet nauttia hyvästä kesäsateesta ja ovat muhkeita. Saapa nähdä, mikä niistä ennättää ensimmäisenä avamaan kukkansa!


Hyvää juhannusaikaa!

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Kiitos sade!


Sadepisarat kimaltelevat lehdissä ja kukissa, suviruusu ei ollenkaan pane pahakseen, vaikka sade yllätti sen kesken kukinnan. Kasvit kaipasivat jo kunnon kesäsadetta, niin pitkään oli kylmää poutaa, kuumaa poutaa ja tuulista säätä. 

Sade alkoi yöllä ja oli lempeää ja vettä tuli vähitellen pieninä pisaroina. Meillä ei kohdattu kaatosadetta, joka olisi nujertanut kuivassa kärvistelleet kasvit maahan vaan todellakin, sadetta tuli sopivin välein ja pikku kuuroina. Yön ja päivän kuluessa vettä kertyi noin parikymmentä millimetriä ja sen kasvit käyttivät huokaisten hyväkseen. Tänään sade on jatkunut samaan tahtiin, lämpimänä ja ystävällisenä.


Tämän kaivatun sateen ansiosta viime vuonna täysin mullistetut kukkaistutukset  alkoivat viimein saada vihreyttä ja väriä. Viime vuonna istutetut mirrinmintut olivat poissa keväällä ja niiden tilalle istutin pieniä siementaimia, joita onneksi löytyi karanneena sieltä sun täältä. Vasta nyt ne alkoivat pörhistyä ja jaloangervotkin pääsivät kasvun alkuun. Keväiset esikkojen lehtiruusukkeet erottuvat kellanvihreinä ja taustalla näkyvät pionit, jotka saivat jäädä paikalleen


Punaisena aloittavat kukintansa ensimmäiset daaliat, joita suojelin viimeiseen asti harsolla ja sain kuin sainkin ne selviytymään viimeisistä halloista. Lisäksi seassa keräävät voimia vielä tulppaanien varsistot. Nyt päätin jättää nämä tulppaanit maahan ja katson, mitä ne jaksavat ensi vuonna tuottaa, Tulppaanien kanssa olen aina ollut epävarma siitä, pitäisikö ne nostaa ylös vai jättää. Nyt luin eräästä sipulikasveja käsittelevästä kirjasta, että yksi tulppaanin sipuli kukkii vain kerran. Siis sitä ei kannata enää istuttaa uudelleen. Seuraava kukinta nousee sivusipulista. Nämä kaikki tulppaanit on istutettu viime syksynä, joten nyt kokeillaan sivusipulien  lihotusta maassa. Saapa nähdä...

Kuvassa alla näkyy tämä samainen istutusalue viime kesänä, kun jaloangervot on istutettu paikolleen. Se on ikävä kyllä otettu toisesta suunnasta, mutta siinä näkyy paljon mustaa multaa.


Toinen uudistusalue alapihalla sai myös hyvän alun näistä sateista. Sielläkin mirrinmintut ja pikkusydämet kasvoivat ihan yhden päivän aikana niin, että punaista ja sinistä erottuu jo ihan vähän. Vihreinä ponnistelevat punahatut, joista osa oli talven aikana hävinnyt, vaikka ne olivat jo vakiintuneilla paikoillaan. Tämä kukkapenkki uudistettiin yhdistämällä kaksi erillistä aluetta ja yhdistäminen tehtiin sanomalehtimenetelmällä. 


Tämä uudistus tehtiin keväällä, kuten tulppaanien kukista voi päätellä. Tältä naytti siis keväällä tämä sama paikka. Sanomalehdet eivät olleet vielä kokonaan maatuneet, kun siirsin esikkoja sinne multa-alueelle. Se saakin rauhassa maatua.


Viime kesänä suuret kuunliljarykelmät olivat kasvaneet liian tiheiksi ja niiden jakamisesta sadekesänä alkoi istutusryhmien uudistus. Kuunliljat ovat uskomattoman vahvoja ja sitkeitä. Tässä on sarja silloin jaettuja yksilöitä, jotka ovat jo nousseet vahvoina esiin. Niiden takana on sarja jaloangervoja, jotka olivat myös saavuttaneet jakamispisteen. Etualalla rehottaa suopayrtti, jota ei ole siirretty, joten se senkun leviää...


Kuunliljoja riitti useaan paikkaan. Puolivarjossa saniaisten juurella ne ovat ihan kotonaan. Näitä suuria kotkansiipisaniaisia siirrettin myös metsälueelle lehmuksen taakse, jonne olen yrittänyt levittää pieniä sipulikasveja kasvamaan. Ehkä ensi keväänä nähdään niiden yhteiseloa.


Kuunliljat pääsivät myös askeettiselle mietiskelyalueelle. Siitä poistettiin muualle tarha-alpikasvusto, joka alkoi olla hallitsemattoman voimakasta ja sen keltainen väri erottui liikaa ympäristöstään.


Lempeä sade sai ruusupavut ja köynnöskrassit hurjaan kasvuun. Ne kasvavat porttien vieressä suurissa ruukuissa. Vielä on aikaa, ennen kuin ne pääsevät kukkimaan, mutta vauhdilla ne kiertyvät nyt ylöspäin.


Alppikärhöt järjestivät myös yllätyksen. Molemmat, sekä valkoinen että sininen olivat hakeneet uuden paikan itselleen nousta valoon. Kumpainenkin kukki aika heikosti ja oli keväällä riutuneen oloinen. Nyt tämä `Alpina plena`on työntänyt uuden alun aivan reunuskivien kyljestä ja pikkusydänten seasta. Saman tempun oli salaa tehnyt mys sinikukkainen - yhtäkkiä sen verso on reunuskiveyksen vieressä ja kasvaa päivittäin reippasti. Kun kasvi valitsee paikkansa, luulisi sen siisnä viihtyvän.


Alppiruusumme kukki vain parilla vaatimattomalla kukalla ja nekin maan rajassa. Se on nyt jo varsin suuri, mutta uusia haaroja tulee kovalla voimalla. Olisiko ensi kesä hyvän kukinnan vuosi?


Satoakin näyttää tulevan, mansikassa on paljon raakileita ja nyt ne saavat sateesta makeutta. Pian täytyy tehdä suojaustoimenpiteitä lintuja varten tai ehkä rastaat muuttavat muualle, kun marjat kypysvät. Niinkin on välillä käynut.


Meillä on välillä vaikea erottaa, mihin puutarha loppuu ja mistä luonto alkaa. Niinpä onnenpensas, joka ei tänä keväänä kukkinut, on saanut koristeekseen harakankelloja ja puna-ailakkeja. Eihän näitä voi pois kitkeä!


Hyvää viikonvaihdetta, nautitaan sateesta ja paisteesta, kuten kasvimmekin tekevät!


perjantai 10. kesäkuuta 2016

Myrskyn jälkeen

Tänä keväänä on aika ajoin ollut vaikeaa löytää positiivisia ilmiöitä, kun alku toi jo murhetta talvituhojen vuoksi. Oikein tarkistimme kalenterista, että tammikuun kuudennen päivän tietämillä iski kova pakkanen 30 asteen lukemilla ja märkään maahan ilman lunta. Sitä kesti useamman päivän ajan. Eipä siis ihme, että villiviinikin  kuoli eikä kärhöistä ole montaakaan jäljellä.

Toukokuu oli melko kuiva ja silloin kasveja kidutti kahden viikon helle. Kastelu ei kuitenkaan korvaa luonnonsadetta, jota ei saatu aikoihin. Helle päättyi ja vaihteeksi alkoivat pakkasyöt. Parin miinusasteen kylmyys puraisi melko pitkiksi hurahtaneita perunanvarsia, vaikka ne oli peitelty kaksikertaisella harsolla. Eipä tuo onneksi taida myöhästyttää mukuloiden kasvua.

Juuri pakkasten jälkeen saapui epätavallinen - tai tavallinen - kesämyrsky. Ainakin viime vuonna juuri samoihin aikoihin oli samanlainen raju tuulikausi. Voimakas tuuli, ei ehkä ihan myrsky, ohjautui nytkin osuvasti pihaamme. Puut huojuivat ja kaikki kasvit saivat raivokasta ravistelua. Isot kuuset ja männyt rapistivat oksanpalasia ja käpyjä, neulasia ja kukinnon jätteitä pihan ja puutarhan täyteen. Koivuista lähti massoittain lehtiä. Onneksi ei mitään vahinkoa tapahtunut.

Tänään oli siis siivouspäivä. Etupihamme on enimmäkseen vanhanaikainen sorapiha, josta haravoitiin ja kärrättiin viisi kottikärryllistä roskaa pois. Takapiha ja puutarhan alue on enimmin ruohikkoa, josta vaari ajeli ruohonleikkurilla roskat silpuksi ruohon sekaan. Nyt kaikki on taas siistitty ja saatiin vähän virkistävää sadetta. Myskyn jälkeen aina paistaa lopulta aurinko.


Auringon valossa kaikki näyttää taas paremmalta ja löytyy paljon hyvää. Villi koiranruusu on selviytynyt kahden päivän ja yön tuulesta ja avannut hetken kukkivat kukintonsa.


Pionit ovat kasvattaneet nuppunsa pulleiksi ja viileys ja sade ovat melkein virkistäneet napakoiden varsien päässä keinuvia nuppuja. Kohta saadaan nauttia pionien kukista.


Onneksi en ehtinyt vielä istuttaa kukkapenkkeihin kesäkukkia. Krassit ja kosmoskukat ovat vielä turvassa pikku ruukuissaan. Kurkkujakaan en vielä istuttanut laatikkoonsa,  joten nekin säilyivät pakkasilta. Monet pensaat, kuten kiiltävälehtinen happomarjapensas, alkavat nyt kukkia.



Korkeammat sekalaiset akileijat ovat juuri alkaneet kukkia ja selviytyivät tuulen riepotukselta. Kuivuus ja koleus on aiheuttanut  sen, että kukinnot eivät ole komeita, mutta varret ovat tanakat. Ensimmäiset kevätkukat ovat pikkuhiljaa kukkineet ja nyt yleisilme on vihreä. Daaliat ovat viettäneet kylmät yöt harson alla ja näyttävät voivan hyvin. Kohta  nekin avaavat ensimmäiset kukkansa.


Kuunliljat ovat aina luotettavia, olkoon keli mikä tahansa, ne nousevat hitaasti mutta varmasti. Tämän paivän sateet antavat vauhtia niiden rehevöitymiselle.


Mahoniat kokivat kovia talven jäljiltä. Suurin osa pudotti lehtensä ja näytti pitkään surkeilta. Lopulta leikkasin niitä reippaasti, koska monet olivat kasvaneet epäkiitolliseen muotoon. Vähitellen pikku sateiden jälkeen alkoin vahva uudistuminen. Nyt mahoniat ovat hyvässä kasvussa ja reheviä. Siellä missä lehdet pysyivät vihreinä, on nyt tapahtunut lehtien muuttuminen punaiseksi - siis syksyn väri - mahonian vuodenajat ovat siis sekaisin.


Jaloritarinkannus kasvattelee pituutta ja kehittelee nuppujaan. Tulevina auarinkoisina päivinä se on valmiina aloittamaan kukintansa.


Tänä vuonna purppuraomenapuun lehdetkin ovat purppuraiset. Kukkia ei ollut niin valtavasti kuin vuosi sitten. Silloin puu muuttui loppukesäksi vihreälehtiseksi ilmeisesti runsaiden sateiden vuoksi.

Taimet odottavat nyt istuttamista ja kasvimaa kitkemistä. Jokohan alkukesän vaihtelevat sääolot rauhoittuvat?

Mukavaa viikonvaihdetta!