Myrskyn jälkeen

Tänä keväänä on aika ajoin ollut vaikeaa löytää positiivisia ilmiöitä, kun alku toi jo murhetta talvituhojen vuoksi. Oikein tarkistimme kalenterista, että tammikuun kuudennen päivän tietämillä iski kova pakkanen 30 asteen lukemilla ja märkään maahan ilman lunta. Sitä kesti useamman päivän ajan. Eipä siis ihme, että villiviinikin  kuoli eikä kärhöistä ole montaakaan jäljellä.

Toukokuu oli melko kuiva ja silloin kasveja kidutti kahden viikon helle. Kastelu ei kuitenkaan korvaa luonnonsadetta, jota ei saatu aikoihin. Helle päättyi ja vaihteeksi alkoivat pakkasyöt. Parin miinusasteen kylmyys puraisi melko pitkiksi hurahtaneita perunanvarsia, vaikka ne oli peitelty kaksikertaisella harsolla. Eipä tuo onneksi taida myöhästyttää mukuloiden kasvua.

Juuri pakkasten jälkeen saapui epätavallinen - tai tavallinen - kesämyrsky. Ainakin viime vuonna juuri samoihin aikoihin oli samanlainen raju tuulikausi. Voimakas tuuli, ei ehkä ihan myrsky, ohjautui nytkin osuvasti pihaamme. Puut huojuivat ja kaikki kasvit saivat raivokasta ravistelua. Isot kuuset ja männyt rapistivat oksanpalasia ja käpyjä, neulasia ja kukinnon jätteitä pihan ja puutarhan täyteen. Koivuista lähti massoittain lehtiä. Onneksi ei mitään vahinkoa tapahtunut.

Tänään oli siis siivouspäivä. Etupihamme on enimmäkseen vanhanaikainen sorapiha, josta haravoitiin ja kärrättiin viisi kottikärryllistä roskaa pois. Takapiha ja puutarhan alue on enimmin ruohikkoa, josta vaari ajeli ruohonleikkurilla roskat silpuksi ruohon sekaan. Nyt kaikki on taas siistitty ja saatiin vähän virkistävää sadetta. Myskyn jälkeen aina paistaa lopulta aurinko.

Auringon valossa kaikki näyttää taas paremmalta ja löytyy paljon hyvää. Villi koiranruusu on selviytynyt kahden päivän ja yön tuulesta ja avannut hetken kukkivat kukintonsa.

Pionit ovat kasvattaneet nuppunsa pulleiksi ja viileys ja sade ovat melkein virkistäneet napakoiden varsien päässä keinuvia nuppuja. Kohta saadaan nauttia pionien kukista.

Onneksi en ehtinyt vielä istuttaa kukkapenkkeihin kesäkukkia. Krassit ja kosmoskukat ovat vielä turvassa pikku ruukuissaan. Kurkkujakaan en vielä istuttanut laatikkoonsa,  joten nekin säilyivät pakkasilta. Monet pensaat, kuten kiiltävälehtinen happomarjapensas, alkavat nyt kukkia.

Korkeammat sekalaiset akileijat ovat juuri alkaneet kukkia ja selviytyivät tuulen riepotukselta. Kuivuus ja koleus on aiheuttanut  sen, että kukinnot eivät ole komeita, mutta varret ovat tanakat. Ensimmäiset kevätkukat ovat pikkuhiljaa kukkineet ja nyt yleisilme on vihreä. Daaliat ovat viettäneet kylmät yöt harson alla ja näyttävät voivan hyvin. Kohta  nekin avaavat ensimmäiset kukkansa.

Kuunliljat ovat aina luotettavia, olkoon keli mikä tahansa, ne nousevat hitaasti mutta varmasti. Tämän paivän sateet antavat vauhtia niiden rehevöitymiselle.

Mahoniat kokivat kovia talven jäljiltä. Suurin osa pudotti lehtensä ja näytti pitkään surkeilta. Lopulta leikkasin niitä reippaasti, koska monet olivat kasvaneet epäkiitolliseen muotoon. Vähitellen pikku sateiden jälkeen alkoin vahva uudistuminen. Nyt mahoniat ovat hyvässä kasvussa ja reheviä. Siellä missä lehdet pysyivät vihreinä, on nyt tapahtunut lehtien muuttuminen punaiseksi - siis syksyn väri - mahonian vuodenajat ovat siis sekaisin.

Jaloritarinkannus kasvattelee pituutta ja kehittelee nuppujaan. Tulevina auarinkoisina päivinä se on valmiina aloittamaan kukintansa.

Tänä vuonna purppuraomenapuun lehdetkin ovat purppuraiset. Kukkia ei ollut niin valtavasti kuin vuosi sitten. Silloin puu muuttui loppukesäksi vihreälehtiseksi ilmeisesti runsaiden sateiden vuoksi.

Taimet odottavat nyt istuttamista ja kasvimaa kitkemistä. Jokohan alkukesän vaihtelevat sääolot rauhoittuvat?

Mukavaa viikonvaihdetta!