Luonnonkukkia puutarhassamme 1

Kissankello 'Campanula rotundifolia' ja Keltamatara 'Galium verum'

Olemme vähitellen vuosien varrella kerännet pihaamme kotoisia luonnokasveja. Siemeniä on kerätty talteen tienvarsilta ja niityiltä ja joskus on siirretty juurakoita. Kysymys ei ole rauhoitetuista ja erityisen harvinaisista kasveista vaan ihan tavallisista suomalaisista tutuista kasveista. Osa aikaisemmin yleisistä luonnonkasveistamme alkanut hävitä nykyisen rakentamisen, infrastruktuurin ja maatalouden muutosten myötä. On mukava kerätä kasveja pihaan talteen ja ne ovat lisäksi kauniita.

Hyvinä esimerkkeinä ja kasviparina toimivat yläkuvan tutut kissankello ja keltamatara. Molemmat kasvavat nyt suuren männyn alla hiekkaisessa kuivikossa. Matara on löydetty soratien penkalta ja siirretty paikalleen juurakkona, joka on vähän laajentunut. Kissankello on kylväytynyt mataran viereen ihan sattumalta omin voimin ja näyttää viihtyvän hyvin. Nämä kasvit sopivat hyvin toistensa seuraan, sillä näin langanhento kissankello saa tukea jämäkästä matarasta. Nämä kasvit ovat vaivattomia. Tarvitaan vain varovaista heinien kitkemistä ja kasvit ovat viihtyneet vuosikausia.

Ukon tulikukka 'Verbascum thapsus'

Kun tuo puutarhaan luonnokukkia, voi yllätyksenä tulla niiden erilainen lisääntymistehokkuus. Ukon tulikukka on esimerkki tehokkaasta siemenlisääntymisestä. Ukon tulikukka kasvaa hyvässä maassa lähes parimetriseksi tanakaksi ja voimakkaaksi kukaksi. Sen suuren terttumaisen kukinnon erilliset kukat jaksavat kukkia vielä kun osa jo kypsyttää siemeniä. Lisäksi kasvi kasvattaa lisää kukkivia haaroja. Ukon tulikukka on komea kukka ja siemeniä kehittyy runsaasti.

Ukon tulikukan taimia

Keväällä saattaa näkyä harmaalehtisiä karvapintaisia pyöreälehtisiä taimia runsaasti siellä, missä tulikukka on viime kesänä kukkinut. Pienet mustat siemenet leviävät tehokkaasti lähistölle ja taimet lähtevät nopeasti keväällä kasvuun. Mikäli niitä haluaa harventaa tai päästä kokonaan eroon, se on helppoa. Ylimääräiset voi näppärästi nyppiä pois.

Ukon tulikukan kukkavana nousemassa

Kun tulikukat pääsevät kasvun vauhtiin, ne alkavat ovelasti muistuttaa sormustinkukan suikeita lehtiruusukkeita. Varsinkin jos tulikukat ja sormustinkukat ovat nousseet toistensa lomaan, niiden erottaminen on toisistaan on työlästä. Asia selviää, kun kukkatertut nousevat esiin. Jos ukon tulikukka astettuu vahvamultaiseen kukkapenkkiin, sen juuristo kasvaa jalkapallon kokoiseksi juurimöhkäleeksi ja varren läpimitta on ainakin kolme senttiä. Se valloittaa tilan muilta kasveilta.

Ukon tulikukka ruukussa

Tulikukan leviämistä kannattaa siis hallita. Jos puutarhassa on oikein kuiva kulma, kylvä sinne siemeniä ja anna muodostua tulikukkapenkki. Voit istuttaa taimen myös ruukkuun laihaan multaan ja seuraksi muita vaatimattomia kasveja. Tulikukka hoitaa oman lisääntymisen ja sitä kannattaa rajoittaa ainakin kukkapenkeissä.

Pukinparta 'Tragopogon pratensis'

Pukinparta on nykyisin aika harvinainen. Sen voikukkamaisia siemenhahtuvia keräsimme taskun pohjalle, kun sellaisen huomasimme aikoinaan valtatien levikkeen penkassa. Vajaan metrin mittainen varsi on monihaarainen ja kukka vaatimaton keltainen mykerö. Kasvi ei ole erityisen koristeellinen, mutta sen kiehtovuus syntyy siitä, että uudet kukat avautuvat aamuisin kukkiakseen vain keskipäivällä muutaman tunnin ja vain yhden kerran. Sen jälkeen ne sulkeutuvat ja muodostavat siemenhahtuvat voikukkien tapaan.

Pukinparran taimia

Pukinparta kuuluu myös niihin kasveihin, joiden lisääntymisestä ei tarvitse huolehtia. Voikukan tapaan niiden siemenhahtuvat leijailevat ympäriinsä. Taimia ilmestyy myös kukkapenkkeihin ja ne voi halutessaan helposti kitkeä pois. Pukinparta kukkii kesäkuusta lähtien aina pitkälle syksyyn. Se kasvattaa runsaasti uusia haaroja ja tyypillistä on, että kasvissa on samaan aikaan keltaisia avautuneita mykeröitä, hahtuvapalloja ja nuppuja.

Pukinparran avoin kukka ja siemenhahtuvapallo

Meillä pukinparrat saavat kukkia omenapuiden alla ja heinikkoisilla 'luontoalueilla'. Puutarhan aamuhuomio saattaa kuulua näin: "Hei, tule katsomaan, tämän päivän pukinparrat ovat avautuneet!" Iltapäivällä ne ovat jo sulkeutuneet. Nykyisin en ole enää nähnyt pukinpartojen kukkivan tien penkoissa.

Vuohenkello 'Campanula ranunculoides'

Vuohenkello on lähes kaikissa puutarhoissa tunnettu ja vihattu haittakasvi. On jopa sanottu, että älä päästä tätä kasvia puutarhaasi, sillä et pääse siitä koskaan eroon. Vuohenkello valtaa tilaa muiden perennojen seassa. Sen leviämisteho ei kuitenkaan perustu siementen levittämiseen vaan sen rihmamaiset pintajuuret pujottautuvat toisten kasvien juurien lomaan. Lähes jokainen on kitkenyt perennapenkistään langanohuita juuririhmoja, joita syntyy aina lisää. Työ on epätoivoista ja lopulta päädytään koko penkin uusimiseen ja maa-aineksen vaihtamiseen. Vihattu vuohenkello on voitettu.

Vuohenkello on kaunis kellokasvi omana ryhmänään. Itse olen tuonut tämän epätoivotun seuralaisen rusopäivänliljan juurakon mukana ja niiden juurelta olen jo saanut sen pois. Halusin kuitenkin säilyttää vuohenkelloa erillisessä kohdassa alppiruusun vieressä. Se on esimerkki omasta tehokkaan leviämisen tyylistään.

Pieni käenrieska 'Gagea minima'

Onneksi luonnonkasvien valikoimassa on myös maltillisesti kasvavia ja sopivasti levittäytyviä lajeja. Pieni ja vaatimaton pieni käenrieska on tuotu metsästä pienen pienenä alkuna ja se on levinnyt maltillisesti esikkojen ja sinililjojen taakse kivien vierustaan. Pelkoa ei ole, että pieni käenrieska valtaisi liikaa tilaa. Aikaisemmassa pihassamme se oli levinnyt omenapuun juurelta nurmikon sekaan, mikä oli kaunista. 

Mäkitervakko 'Viscaria vulgaris'

Helppo ja hyvin hallittava kasvi on mäkitervakko, jonka alkuja olen istuttanut rinnekukkapenkkiin kivireunuksen viereen. Ensimmäset taimet olen kerännyt hiekkaisen niityn reunalta ja nyt niitä lisääntyy harvakseen siemenistä. Mäkitervakon voi istuttaa kukkapenkkiin ilman pelkoa liiasta leviämisestä. Se kasvaa siististi samassa paikassa vahvistuen muutaman vuoden. Sitten voi istuttaa uuden taimen sen sijaan.

Ranta-alapi 'Lysimachia vulgaris'

Puutarhaamme rakennetun sillan tienoilla on kostea alue ja sinne on istutettu kosteassa viihtyviä kasveja. Pari kappaletta ranta-alpia istutin alppiruusun ja pähkinäpensaan väliin yli kymmenen vuotta sitten. Ranta-alpi koki ilmeisesti asettuneensa todella rannalle muiden kosteikkokasvien seurassa ja alkoi lisääntyä. Ranta-alpi on yleinen rantojen kasvi. Se kasvaa hyvinkin metrin korkuiseksi ja kukkii suurin kerrotuin tertuin heinäkuusta lähtien. Kasvien lukumäärä lisääntyi vuosi vuodelta ja ensin luulin sen tapahtuvan siemenistä. Tarkemmin tutkiessani huomasin sen kasvattavan maavarsia, joiden avulla se on levittäytynyt. Tämä lisääntyminen on tuttua terttualpista, jota yleisesti kasvatetaan puutarhassa. Ranta-alpia voi kuitenkin hallita maavarsia leikkaamalla jos haluaa. Toistaiseksi se värittää sopivasti keltaisellaan loppukesällä sillan tienoota.

Kurjenkello 'Campanula persicifolia'

Kurjenkello on esimerkki niistä luonnonkasveista, joiden suhteen on nähtävä hieman vaivaa, jos haluaa ylläpitää tai lisätä kukkien menestystä. Kurjenkelloja on alusta pitäen kukkinut siellä täällä yksittäisinä pihamme alueella heinikossa. Kurjenkello on niitä kasveja, jotka tarvitsevat ympärilleen tukevia kasveja. Sen suuret kellomaiset kukat ovat painavat korkean, jopa lähes metrisen varren kannateltavaksi. Erikseen tuettuna se ei näytä kauniilta, vaan se tarvitsee tuekseen luonnollisen korkean heinikon. Meillä on myös muita kasveja, jotka menestyvät heinikon suojassa. Niinpä puutarhassa on tarkoituksella korkeita heinikkoalueita. Esimerkiksi alakuvan hevospenkki rajaa taakseen alueen, jossa kasvaa erilaisia heiniä. Sen suojassa kurjenkellot menestyvät.  

Heinikkoalue hevospenkin takana

Kurjenkellon suhteen kesät ovat erilaisia. Välillä niitä on runsaasti ja välillä vain muutama yksilö. Kurjenkello on yksivuotinen, joten kukinnan lisääminen tarkoittaa lisää siemeniä. Kun kukat ovat kukkineet ja siemenet kypsyneet, kerätään kukkavarret kuivumaan sopivaan paikkaan ylösalaisin riippumaan. Viritelmän alle levitetään paperi ja varisevat siemenet kerätään paperille. Syksyn mittaan siemenet heitellään haluttuun paikkan. Kuivat varret siemenineen voi myös jättää heinikon varaan ja olettaa siemenien varisevan maahan.

Silti kellokukkien menestys on vaihtelevaa. Komeaa sinisten kellojen kukintaa nähtiin meillä vuonna 2017, jota voi kurkistaa tästä. Silloin kurjenkelloillakin oli hyvä vuosi.

Kurjenkello 'Camapnula persicifolia'

Luonnonkasveilla on siis erilaiset mahdollisuudet menestyä puutarhassa. Joidenkin kanssa on oltava hieman varuillaan ja joitakin täytyy helliä ja maanitella. Jotkut kasvavat ja kukoistavat ihan omia aikojaan. Ihan kuten varsinaiset puutarhakasvitkin!

Tässä ensimmäinen osa luonnonkasvisarjasta. Mukavaa viikonvaihdetta!