lauantai 8. helmikuuta 2020

Luonnonkukkia puutarhassamme 1


Kissankello 'Campanula rotundifolia' ja Keltamatara 'Galium verum'

Olemme vähitellen vuosien varrella kerännet pihaamme kotoisia luonnokasveja. Siemeniä on kerätty talteen tienvarsilta ja niityiltä ja joskus on siirretty juurakoita. Kysymys ei ole rauhoitetuista ja erityisen harvinaisista kasveista vaan ihan tavallisista suomalaisista tutuista kasveista. Osa aikaisemmin yleisistä luonnonkasveistamme alkanut hävitä nykyisen rakentamisen, infrastruktuurin ja maatalouden muutosten myötä. On mukava kerätä kasveja pihaan talteen ja ne ovat lisäksi kauniita.

Hyvinä esimerkkeinä ja kasviparina toimivat yläkuvan tutut kissankello ja keltamatara. Molemmat kasvavat nyt suuren männyn alla hiekkaisessa kuivikossa. Matara on löydetty soratien penkalta ja siirretty paikalleen juurakkona, joka on vähän laajentunut. Kissankello on kylväytynyt mataran viereen ihan sattumalta omin voimin ja näyttää viihtyvän hyvin. Nämä kasvit sopivat hyvin toistensa seuraan, sillä näin langanhento kissankello saa tukea jämäkästä matarasta. Nämä kasvit ovat vaivattomia. Tarvitaan vain varovaista heinien kitkemistä ja kasvit ovat viihtyneet vuosikausia.

Ukon tulikukka 'Verbascum thapsus'

Kun tuo puutarhaan luonnokukkia, voi yllätyksenä tulla niiden erilainen lisääntymistehokkuus. Ukon tulikukka on esimerkki tehokkaasta siemenlisääntymisestä. Ukon tulikukka kasvaa hyvässä maassa lähes parimetriseksi tanakaksi ja voimakkaaksi kukaksi. Sen suuren terttumaisen kukinnon erilliset kukat jaksavat kukkia vielä kun osa jo kypsyttää siemeniä. Lisäksi kasvi kasvattaa lisää kukkivia haaroja. Ukon tulikukka on komea kukka ja siemeniä kehittyy runsaasti.

Ukon tulikukan taimia
Keväällä saattaa näkyä harmaalehtisiä karvapintaisia pyöreälehtisiä taimia runsaasti siellä, missä tulikukka on viime kesänä kukkinut. Pienet mustat siemenet leviävät tehokkaasti lähistölle ja taimet lähtevät nopeasti keväällä kasvuun. Mikäli niitä haluaa harventaa tai päästä kokonaan eroon, se on helppoa. Ylimääräiset voi näppärästi nyppiä pois.

Ukon tulikukan kukkavana nousemassa

Kun tulikukat pääsevät kasvun vauhtiin, ne alkavat ovelasti muistuttaa sormustinkukan suikeita lehtiruusukkeita. Varsinkin jos tulikukat ja sormustinkukat ovat nousseet toistensa lomaan, niiden erottaminen on toisistaan on työlästä. Asia selviää, kun kukkatertut nousevat esiin. Jos ukon tulikukka astettuu vahvamultaiseen kukkapenkkiin, sen juuristo kasvaa jalkapallon kokoiseksi juurimöhkäleeksi ja varren läpimitta on ainakin kolme senttiä. Se valloittaa tilan muilta kasveilta.

Ukon tulikukka ruukussa

Tulikukan leviämistä kannattaa siis hallita. Jos puutarhassa on oikein kuiva kulma, kylvä sinne siemeniä ja anna muodostua tulikukkapenkki. Voit istuttaa taimen myös ruukkuun laihaan multaan ja seuraksi muita vaatimattomia kasveja. Tulikukka hoitaa oman lisääntymisen ja sitä kannattaa rajoittaa ainakin kukkapenkeissä.

Pukinparta 'Tragopogon pratensis'
Pukinparta on nykyisin aika harvinainen. Sen voikukkamaisia siemenhahtuvia keräsimme taskun pohjalle, kun sellaisen huomasimme aikoinaan valtatien levikkeen penkassa. Vajaan metrin mittainen varsi on monihaarainen ja kukka vaatimaton keltainen mykerö. Kasvi ei ole erityisen koristeellinen, mutta sen kiehtovuus syntyy siitä, että uudet kukat avautuvat aamuisin kukkiakseen vain keskipäivällä muutaman tunnin ja vain yhden kerran. Sen jälkeen ne sulkeutuvat ja muodostavat siemenhahtuvat voikukkien tapaan.

Pukinparran taimia
Pukinparta kuuluu myös niihin kasveihin, joiden lisääntymisestä ei tarvitse huolehtia. Voikukan tapaan niiden siemenhahtuvat leijailevat ympäriinsä. Taimia ilmestyy myös kukkapenkkeihin ja ne voi halutessaan helposti kitkeä pois. Pukinparta kukkii kesäkuusta lähtien aina pitkälle syksyyn. Se kasvattaa runsaasti uusia haaroja ja tyypillistä on, että kasvissa on samaan aikaan keltaisia avautuneita mykeröitä, hahtuvapalloja ja nuppuja.

Pukinparran avoin kukka ja siemenhahtuvapallo

Meillä pukinparrat saavat kukkia omenapuiden alla ja heinikkoisilla 'luontoalueilla'. Puutarhan aamuhuomio saattaa kuulua näin: "Hei, tule katsomaan, tämän päivän pukinparrat ovat avautuneet!" Iltapäivällä ne ovat jo sulkeutuneet. Nykyisin en ole enää nähnyt pukinpartojen kukkivan tien penkoissa.

Vuohenkello 'Campanula ranunculoides'

Vuohenkello on lähes kaikissa puutarhoissa tunnettu ja vihattu haittakasvi. On jopa sanottu, että älä päästä tätä kasvia puutarhaasi, sillä et pääse siitä koskaan eroon. Vuohenkello valtaa tilaa muiden perennojen seassa. Sen leviämisteho ei kuitenkaan perustu siementen levittämiseen vaan sen rihmamaiset pintajuuret pujottautuvat toisten kasvien juurien lomaan. Lähes jokainen on kitkenyt perennapenkistään langanohuita juuririhmoja, joita syntyy aina lisää. Työ on epätoivoista ja lopulta päädytään koko penkin uusimiseen ja maa-aineksen vaihtamiseen. Vihattu vuohenkello on voitettu.

Vuohenkello on kaunis kellokasvi omana ryhmänään. Itse olen tuonut tämän epätoivotun seuralaisen rusopäivänliljan juurakon mukana ja niiden juurelta olen jo saanut sen pois. Halusin kuitenkin säilyttää vuohenkelloa erillisessä kohdassa alppiruusun vieressä. Se on esimerkki omasta tehokkaan leviämisen tyylistään.

Pieni käenrieska 'Gagea minima'

Onneksi luonnonkasvien valikoimassa on myös maltillisesti kasvavia ja sopivasti levittäytyviä lajeja. Pieni ja vaatimaton pieni käenrieska on tuotu metsästä pienen pienenä alkuna ja se on levinnyt maltillisesti esikkojen ja sinililjojen taakse kivien vierustaan. Pelkoa ei ole, että pieni käenrieska valtaisi liikaa tilaa. Aikaisemmassa pihassamme se oli levinnyt omenapuun juurelta nurmikon sekaan, mikä oli kaunista. 

Mäkitervakko 'Viscaria vulgaris'

Helppo ja hyvin hallittava kasvi on mäkitervakko, jonka alkuja olen istuttanut rinnekukkapenkkiin kivireunuksen viereen. Ensimmäset taimet olen kerännyt hiekkaisen niityn reunalta ja nyt niitä lisääntyy harvakseen siemenistä. Mäkitervakon voi istuttaa kukkapenkkiin ilman pelkoa liiasta leviämisestä. Se kasvaa siististi samassa paikassa vahvistuen muutaman vuoden. Sitten voi istuttaa uuden taimen sen sijaan.

Ranta-alapi 'Lysimachia vulgaris'

Puutarhaamme rakennetun sillan tienoilla on kostea alue ja sinne on istutettu kosteassa viihtyviä kasveja. Pari kappaletta ranta-alpia istutin alppiruusun ja pähkinäpensaan väliin yli kymmenen vuotta sitten. Ranta-alpi koki ilmeisesti asettuneensa todella rannalle muiden kosteikkokasvien seurassa ja alkoi lisääntyä. Ranta-alpi on yleinen rantojen kasvi. Se kasvaa hyvinkin metrin korkuiseksi ja kukkii suurin kerrotuin tertuin heinäkuusta lähtien. Kasvien lukumäärä lisääntyi vuosi vuodelta ja ensin luulin sen tapahtuvan siemenistä. Tarkemmin tutkiessani huomasin sen kasvattavan maavarsia, joiden avulla se on levittäytynyt. Tämä lisääntyminen on tuttua terttualpista, jota yleisesti kasvatetaan puutarhassa. Ranta-alpia voi kuitenkin hallita maavarsia leikkaamalla jos haluaa. Toistaiseksi se värittää sopivasti keltaisellaan loppukesällä sillan tienoota.


Kurjenkello 'Campanula persicifolia'

Kurjenkello on esimerkki niistä luonnonkasveista, joiden suhteen on nähtävä hieman vaivaa, jos haluaa ylläpitää tai lisätä kukkien menestystä. Kurjenkelloja on alusta pitäen kukkinut siellä täällä yksittäisinä pihamme alueella heinikossa. Kurjenkello on niitä kasveja, jotka tarvitsevat ympärilleen tukevia kasveja. Sen suuret kellomaiset kukat ovat painavat korkean, jopa lähes metrisen varren kannateltavaksi. Erikseen tuettuna se ei näytä kauniilta, vaan se tarvitsee tuekseen luonnollisen korkean heinikon. Meillä on myös muita kasveja, jotka menestyvät heinikon suojassa. Niinpä puutarhassa on tarkoituksella korkeita heinikkoalueita. Esimerkiksi alakuvan hevospenkki rajaa taakseen alueen, jossa kasvaa erilaisia heiniä. Sen suojassa kurjenkellot menestyvät.  

Heinikkoalue hevospenkin takana

Kurjenkellon suhteen kesät ovat erilaisia. Välillä niitä on runsaasti ja välillä vain muutama yksilö. Kurjenkello on yksivuotinen, joten kukinnan lisääminen tarkoittaa lisää siemeniä. Kun kukat ovat kukkineet ja siemenet kypsyneet, kerätään kukkavarret kuivumaan sopivaan paikkaan ylösalaisin riippumaan. Viritelmän alle levitetään paperi ja varisevat siemenet kerätään paperille. Syksyn mittaan siemenet heitellään haluttuun paikkan. Kuivat varret siemenineen voi myös jättää heinikon varaan ja olettaa siemenien varisevan maahan.

Silti kellokukkien menestys on vaihtelevaa. Komeaa sinisten kellojen kukintaa nähtiin meillä vuonna 2017, jota voi kurkistaa tästä. Silloin kurjenkelloillakin oli hyvä vuosi.

Kurjenkello 'Camapnula persicifolia'

Luonnonkasveilla on siis erilaiset mahdollisuudet menestyä puutarhassa. Joidenkin kanssa on oltava hieman varuillaan ja joitakin täytyy helliä ja maanitella. Jotkut kasvavat ja kukoistavat ihan omia aikojaan. Ihan kuten varsinaiset puutarhakasvitkin!

Tässä ensimmäinen osa luonnonkasvisarjasta. Mukavaa viikonvaihdetta!





34 kommenttia:

  1. Täältä Espoosta luonnonkukat ovat kadonneet kovaa vauhtia rakentamisen vuoksi. Ei niitä enää näy.

    Todella kiva postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! Tuosta syystä innostuimme niitä keräämään pihaamme!

      Poista
  2. Iso peukku tälle postaukselle. Toivoisin että kaikilla olisi pihassaan myös luonnonkasveille alueita, pieniä tai suuria. Minulla on mm. pieni luonnonniitty, jonka annan kehittyä itsekseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitty on hyvä alue luonnonkasveille ja siihen asettuu aina myös uusia tulokkaita!

      Poista
  3. Tämä oli kiva kooste! Tuo kissankellon ja keltamataran yhdistelmä on tosiaan kauniin näköinen. Minulle tuli jostain yllätyksenä Ukon tulikukka ja se on hiljalleen lisääntynyt, en ole huomannut katsoa sen juurakkoa. Meillä kasvaa pientä käenriskaa nurmikossa (niinkuin muitakin kukkivia matalia lajeja) ja se on oikein hauskan näköinen. Mäkitervakkoa olen joskus kylvänyt ohutmultaiseen rinteeseen, mutta se ei sillä kertaa lähtenyt kasvamaan, pitäisi yrittää uudelleen. Ranta-alpia meillä kasvaa rannassamme ihan luontaisesti. Kurjenkelloja kasvatin joskus siemenestä ja ne kasvoivat todella korkeiksi, eivätkä pysyneet pystyssä. Hyvä idea tuo heinien sekaan laittaminen - voin hyvin kuvitella niiden sopivan todella hyvin yhteen. Vuohenkellon kukassa ei tosiaan ole mitään vikaa, jos kasvi vain kasvaa omalla alueellaan ja niin, ettei siitä ole haittaa muille kasveille tuon voimakkaan leviämisen vuoksi. Luonnonkukat ovat erittäin viehättäviä, varsinkin kun ne kasvavat sopivissa paikoissa, missä niiden kauneus tulee esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nurmikkoon leviävät luonnonkasvit ovat minusta hienoja. Pieni käenrieska tuo upeaa kevään keltaista tunnelmaa nurmikossa ja sitten se asettuu loppukesäksi nurmikon sekaan ilman ongelmia. Luonnonkukat saattavat olla hieman vallattomia, joten ne eivät välttämättä asetu tyylikkästi tarkasti hoidettuun puutarhaan. Puiden alla, joita alueita teilläkin riittää, voi harrastaa joidenkin luonnonkukkien kasvatusta.

      Poista
  4. Olet todella taitavasti saanut luonnonkukat kukoistamaan pihallasi. Kissankello on ilmestynyt ihan itsestään pariin paikkaan pihallamme ja siitä iloitsen kovasti. Puna-ailakkia siirsin pari-kolme vuotta sitten yhteen paikkaan, jossa se näyttää vihdoin alkaneen viihtyä. Vuohenkelloa sain vuosikausia sitten sukulaiselta. Onneksi istutin sitä paikkaan, jossa se saa rauhassa olla häiritsemättä ja leviämättä alueen ulkopuolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä juttu, jos vuohenkello on osunut paikkaan, jossa se ei haittaa muita kasveja. Kissankellon ilmestyminen on suuri ilo, sillä se on todella koristeellinen hentoudessaan. Sitä kannattaa varjella.

      Poista
  5. Äidillä kasvoi ranta-alpia kukkapenkissä, mutta en ole tiennyt sen olevan luonnonkasvi. Osa noista on tuttuja, osa ihan outoja. Joo, vuohenkello on kyllä tuttu!
    Luonnon kasvit ovat ihan totta vähentyneet. Muistan, miten teininä keräilin isoja kimppuja kasveja lasipurkkiin. Nyt niillä alueilla on taloja ja kasvit ovat hävinneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen löytyi kukkakimppuja tien varsilta, mutta nykyisin ne niitetään tehokkaasti kesken kesän. Alpit, varsinkin terttualpi, ovat yleisiä myös puutarhakasveina.

      Poista
  6. Olet kerännyt kauniita luonnonkasveja puutarhaasi. Peukutus.

    VastaaPoista
  7. Mukava postaus. Tiällä muaseuvulla vielä teitten varsilla on noita luonnonkukkia, niiton ovat muantien varrella jättäneet myöhäsempään, niin nuo hennommat kukat kerkiväät siemeniään valamistoo. Mataran juuria ja ranta-alpin kukintoa oon keränny lankojen värjäykseen. Kauniita ovat luonnonkukat puutarhassakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on vielä tuo värjäyskasvikerääminen mielessä ja luonnonkasveista saa monenmoista väriä. Onneksi tienvarsikukkia on alettu hieman säästellä!

      Poista
  8. Olet hyvin saanut ujutettua luonnonkukat osaksi puutarhaa. Meiltä puuttuu täysin luonnontilaiset alueet omalta pihalta, ja siksi luonnonkukikke on ollut hankalaa löytää niille sopivia kasvipaikkoja. Kilpailussa kun usein häviävät - paitsi vuohenkello, jota vihaan ja rakastan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnonkukat ovat hieman arvaamattomia hoidetussa puutarhassa, mutta uskon kivikkoalueen teilläkin sopivan hyvin kuivaa maaperää rakastaville luonnonkasveille. Pikku niityneliö on toinen mahdollisuus.

      Poista
  9. Mukava, kun keräät luonnonkasveja pihallesi! Minullakin niitä oli aluksi ihan kukkapenkissä asti, mutta siirsin ne viime vuonna toiselle alueelle, jonne kerään niitä enemmänkin. En ole aiemmin tuollaista penkkiä nähnyt pihassasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan on viisas ratkaisu kerätä luonnonkukat omalle alueelle ja joka tapauksessa on kannatettavaa säilyttää ja edistää luonnokasveja. Mökkipihalla ne varmasti viihtyvät.
      Hevospenkki-idea syntyi vuosia sitten kun kaikki pojan- ja tyttärentyttäret harrastivat keppareita ja ratasastusta. Torpan vaari veisti penkin hevospäät isoista puunrungoista ja mallina käytettiin shakkipelin hevosnappulaa.

      Poista
  10. Luonnonkukat on ihania pihalla ja kukkapenkissäkin. Täältä löytyy kissankelloa, piiskua, puna-ailakkia, päivänkakkaraa, kohokkia ym. Kasvavat semmosilla vapaammilla paikoilla pihassa, ailakkia ollut kukkapenkissäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, on kätevää kasvattaa luonnonkukkia omalla alueellaan, kun ne eivät aina pysy järjestyksessä. Saavat olla juuri vapailla alueilla!

      Poista
  11. Meilläkin kasvaa muutamaa luonnonkukkaa kukkapenkeissä, ihan itse sinne saapuneita;) Ainakin kissankelloa ja puna-ailakkia löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnonkukissa onkin se hauska puoli, että ne saattavat tulla yllättäenkin ilahduttamaan pihaa ja puutarhaa. Puutarhuri voi sitten vähän auttaa jatkossa!

      Poista
  12. Kaunis kattaus luonnonkasveja! Maaseudulla kukkaniittyjen ja kukkivien pellonpientareiden keskellä lapsuutensa viettäneelle luonnonkukat ovat lähellä sydäntä. Kissankelloa olen yrittänyt pari kertaa kylvää omille pikkuruisille niityilleni, mutta en ole onnistunut. Ehkä pitäisi kylvää siemenet ruukkuihin ja istuttaa valmiit taimet niityille tai siirtää juurakko jostain. Mäkitervakko olisi myös ihana kasvi, mutta ei ole vielä tullut hankituksi. Vuohenkello on täällä julistettu viholliseksi ja melkein kaikki siitä onkin jo saatu kriittisimmiltä paikoilta toivon mukaan hävitettyä. Tontin rajalla sitä on vielä muutama kitulias puska, mutta koska siellä ei ole toistaiseksi mitään tärkeämpääkään, niin annan sen olla. Käyn leikkaamassa aina sen kukkavarret pois ennen siementen kehittymistä, niin ei leviä salaa metrien päähän. Odotan mielenkiinnolla muita osia luonnonkukkasarjastasi. Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna, tontin raja-alueelle voi hyvin kerätä kasveja, jotka eivät juuri nyt ole edustuskelpoisia. Ovat siellä ikäänkuin varalla. Joitakin luonnonkukkia on vielä tulossa esittelyyn!

      Poista
  13. Saan nauttia luonnonkukista ja pellonpientareista mökillä ollessamme. Siellä olen myös yrittänyt saada kurjenkelloa leviämään. Kotipihalla sen sijaan olen päästänyt vuohenkellon pihaani ja siinä on totisesti riesaa kerrakseen. Jos on kyllin vahvoja perennoja, ei vuohenkello onneksi ihan vauhdilla leviä. Mutta joka kesä sitä kitken ja olen jo luopunut toivosta saada kasvi pois pihaltamme. Kiva ja tärkeä postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on muhkeat kukkapenkit, joissa ei joku vuohenkello pärjää. On tosiaan vaihtelua, jos mökkipiha ja ympäristö on luonnonkasveja täynnä. Toiseen puutarhaan voi rakentaa kokonaisuuden jalostettuja kasveja käyttäen.

      Poista
  14. Oi kuinka mielenkiintoinen postaus!
    Olisipa tuollainen ukontulikukka komea, vaikka keltainen ei ole niitä värejä, joita yritän tänne saada kasvamaan. Edellisestä huolimatta, viime kesänä kylvimme pukinpartaa - sehän on monella tapaa mielenkiintoinen kasvi. Saa nähdä nouseeko tulevana kesänä jotain... :)
    Kissankelloja olen minäkin kylvänyt ja myös siirtänyt. Samoin peurankelloa, puna-ailakkia ja ketoneilikkaa. Täytyy nyt tosissaan muistaa tuo vuohenkello: tässä pihassa olisi tilaa ja vaatimattomia kasvuolosuhteita vaikka miten isolle vuohenkellopenkille. :) Ainakin kuvassasi se näyttää aivan ihanalta.
    Mukavaa että katsoit Judi Dench -ohjelman! Minä katsoin sen useampaan kertaan. En ole oikein runoihmisiä, mutta Dench lausumassa Shakespearen sonetteja oli kyllä vaikuttava kokemus.
    Sää on todella harmaa, mutta iloista uutta viikkoa kuitenkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara! Olin varma, että Villa Emilian puutarhassa on todellinen luonnonkukkien satupuutarha ja tilaa lukemattomille muualta häädetyille kasveille.
      Dench on mielenkiintoinen hahmo sekä näyttelijänä että yksityisenä persoonana. Uusi viikko on alussa, intoa siihen!

      Poista
  15. Yhteystietoja kyselen, voitit miun arpajaisissa kirjan. Miun sähköpostiosoite löytyy blogistani. Loppuviikosta asioilla käyvvessä puottasin postiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mahdotonta - nyt on onnetar ottanut minut erikoiseen suojelukseensa! Yleensä en voita mitään arvonnoissa, mutta tämä on jo kolmas tänä talvikautena blogimaailmassa! Kiitos Ulla ja laitan yhteystiedot!

      Poista
  16. kerrassaan ihana postaus, mukava kuulla, et jatkoakin viel luvassa! luonnonkukkia löytyy paljon myös meidän molemmilta pihamailta. pukinpartaa ei kasva pihalla, mut tuol jokiahteilla saan ihailla sen viehkeää kasvua, kuten käenriekoja, erilaisia vuokkoja, mataroita, tervakukkaa ja monta monta muuta kaunista kukkijaa.
    karjatalouden muutos aiheutti ison muutoksen perinteiseen suomalaiseen maisemaan, kedot, ahot ja niityt ehtivät lähes kadota, onneksi asiaan on taas herätty ja laiduntavaa karjaa ja erityisesti lampaita alkaa näkyä jo monin paikoin ahkeroimassa maisemanhoidossa. minua on ilahduttanut myös monien tahojen herääminen tievarsien lupiinikasvustojen hävittämiseen. ilman lupiineja tienvarret voisivat toimia hyvinä kasvupaikkoinan luonnonniityjemme tapaan monien luonnonvaraisten, nykyisin jopa uhanalaisten luonnonkukkiemme kasvupaikkoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritetään säilyttää tätä suomalaista kasviperinnetta omilla keinoillamme! Hyvää viikon jatkoa!

      Poista
  17. Kiva erilainen postaus. Meillä ei taida kasvaa muutakuin mäkitervakkoa kukkapenkissä ja tulikukkaa olen yrittänyt hävittää sen mikä nousee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulikukka kannattaa pitää aisoissa. Teillä on laaja mökkipiha ja saattaa olla, että jossakin reunassa on kuitenkin luonnonkukkia salaa kukkimassa.

      Poista