perjantai 31. tammikuuta 2020

Minä puutarhurina-haaste


Jokin aika sitten Vilma haastoi minut kertomaan, minkälainen olen puutarhurina. En ole aikaisemmin tarkastellut itseäni tältä kannalta, joten nyt se on tehtävä.

Ensimmäiseksi on kerrottava, että into puutarhaan on saanut alkunsa lapsuudesta kuten monella muullakin. Vanhempani hankkivat jossakin vaiheessa perheelle järven rannalta kesämökin. Kerrostalokodista siirryttiin kesäisin vanhan torpan suomiin virikkeellisiin ympäristöihin. Sinne perustettiin kunnon kasvimaa. Siellä kasvatettiin kaikkia ruokataloudessa tarvittavia helppoja hyötykasveja. Istutettiin perunoita ja kylvettiin juurikasveja, salaatteja, tilliä, persiljaa, herneitä ja papuja ja tietysti kesäkukkia - etenkin kehäkukkia. Sitten kasvimaata hoidettiin perheen voimin.


Monet ovat saaneet lapsuuden kitkemissessioista ikuisen puutarhakammon. Minulle kävi toisin. Jo kymmenvuotiaana minusta tuli innokas kasvimaan kitkijä. Oli palkitsevaa nähdä, miten rikkaruohojen seasta nousi esiin kaunis rivi porkkanan taimia. Kun vuosia myöhemmin opiskeluaikoina lähdin viikonloppuna käymään mökillä, varmistin äidiltä, että porkkanapenkki oli jätetty minulle harvennettavaksi tai kitkettäväksi.


Vuodet vierivät ja puutarhakohtaamiset olivat harvinaisia. Elämä kuitenkin usein yllättää ja tuo eteen odottamattomia muutoksia. Niinpä minusta, kerrostalon kaupunkilaistytöstä, tuli  maatilan emäntä. Pääsin perustamaan oman kasvimaan erinomaiseen maaperään. Mittasuhteet suurenivat ja lajit lisääntyivät. Kasvatin kaaleja ja avomaakurkkuja. Kasvihuoneessa kypsyivät tomaatit ja mansikkapenkeistä kerättiin satoa ämpäreittäin. Marjapensaat täyttivät pihapiirin. Hyötypuutarhan hoito vei  paljon vapaa-aikaa. Perheessä käytettiin ruokalistan perustana oman maan tuotteita. Hyötyviljelyn ohessa tutustuin myös vanhoihin perennoihin, sillä talon pihapiiriä koristivat aikaisempien emäntien luomat kukkapenkit.


Vuosituhannen vaihteessa tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos. Me puolison kanssa jätimme tilan, talon ja pihan ja rakensimme itsellemme torpan eläkevuosia varten, vaarin torpan. Torppa pystytettiin keskelle mäntyjä ja kuusia kasvavaa metsäkulmaa siten, että mustikkavarvikot ympäröivät sitä lähes koskemattomina. Aioimme säilyttää pihan luonnonmukaisena.


Aika pian kuitenkin alkoi taas herätä puutarhainnostus. Koska meillä oli hyvää aikaa, istutettiin tulopihan puolelle pieni perennapenkki ja pensasryhmä, kuten torpan pihassa kuuluu olla.


Vähitellen aloin kaivata kasvimaata. Istutettiin marjapensaita ja hedelmäpuita. Mansikkamaa oli seuraaksi vuorossa. Kaikki eteni vuosi vuodelta vähitellen. Hyötypuutarhan kylkeen rakennettiin vierasmaja kesäkeittiöineen ja torpan ja hyötytarhan välinen alue alkoi vähitellen muuttua jonkinlaiseksi puutarhaksi.


Minkälainen puutarhuri olen nyt?

Torpan puutarha on alusta asti ollut meillä, vaarilla ja minulla yhteinen harrastus. Työnjako on syntynyt luonnostaan. Suunnittelu tehdään yhdessä ja vaari rakentaa rakenteita ja tekee voimaa vaativia töitä. Minä hoidan kylvöjä ja kitkemisiä. Kummallakin on lisäksi ikioma kulma, jonka saa hoitaa ihan oman mielensä mukaan.

Minä olen edelleen intohimoinen hyötypuutarhuri. Porkkanan harvennus ja kitkeminen tuottaa edelleen hyvänolon tunteen, kun siistit taimirivit nousevat esiin vihreästä massasta. Juuresmaan tuotto päätyy talveksi maakellariin. Kannatan kausiruokaa, jossa oman puutarhan tuotteet ovat lähes joka päivä ruokalistalla niin kesällä kuin talvellakin.


Minulle vehreä puutarha ei edellytä siistejä nurmikenttiä ja täsmällisiä rajoja. Viheralueet muodostuvat luonnon nurmista apiloineen ja leinikkeineen. Puutarhan rajat ovat paikoin epämääräiset. Välillä on vaikea määrittää, missä puutarha loppuu ja luonto alkaa. Kuuluuko kukkiva niitty aidan takana puutarhaan vai ei?


Puutarhassa käytetään tukirakennelmina riukupuista koottuja portteja tai aitoja. Isoja kiviä on jätetty paikoilleen ja pienemmillä kivillä on rajattu kukkapenkkejä. Risuaitoja on pystytetty pysäyttämään aika ajoin puhaltavaa tuulta. Yleisilme on siis rento ja luonnonmukainen, vaikka paikoin pyrin kanttaamaan kukkapenkit siististi ja kokoamaan selvät kivireunukset.


Minulle puutarhan tärkeitä kasveja ovat puut ja pensaat, joista osa on kasvatettu siemenestä asti. Vanhat perennat, kukkivat pensaat ja köynnökset toimivat puutarhan päärooleissa, kukin oman vuodenaikansa mukaan. Osa perennoista on siirretty entisen kotimme pihasta ja monet on saatu ystäviltä tai niihin liittyy jokin  tunneside. Uusia kasveja kasvatan mielellään siemenistä.


Kesään kuuluvat myös kesäkukat. Kesäkukkien ruukkukasvatusta aion tulevaisuudessa vähentää, sillä ne ovat vaativia kastelun suhteen. Ruukussa olen kasvattanut vanhaa ruusupapulaijketta, mutta viime kesänä nekin olivat haasteellisia kasteltavia. Maassa kesäkukat kasvavat huolettomammin. Suosikkejani ovat kehäkukat, tuoksuherneet ja kosmoskukat, unikot.


Istutan ja kylvän puutarhaan myös luonnonkasveja pienille heinikkoalueille. Jotkut niistä viihtyvät pitkään, mutta toiset häviävät parin vuoden kuluessa. Jotkut puutarhamme pensaat, kuten näsiät, kuusamat ja marjatuomipihlajat ovat kasvaneet alunperin nykyisillä paikoillaan ja muu kasvillisuus on asettunut niiden mukaan.


Meillä ei ole kasvihuonetta enkä sellaista enää halua. Kasvatan kestäviä ja helppoja kasveja avomaalla ja terassilla. Tomaatit, kurkut ja kesäkurpitsat tuottavat sopivasti satoa myös niin. Välillä kokeilen jotakin haastavaa kasvatusta, mutta otan sen kokeiluna.


Tästä kaikesta voisi päätellä, että haluan nyt päästä puutarahatöistä helpolla. Vietän kuitenkin keväästä syksyyn välillä päiväkausia kunnostaen ja kitkien puutarhaa, sillä se on aika laaja. Vaikka puutarha on osittain luonnomukainen, se ei tee sen huollosta helppoa. Lisäksi puutarhamme on luotu epäkäytännöllisen impulsiivisesti. Hoitoa ja huoltoa ei ole ensisijaisesti ajateltu.

Kitkemispäivät ovat kuitenkin edelleen nautinnollisia. Ei haittaa yhtään, vaikka päivä hurahtaa iltaan ja välillä tulee istuttua vain hetki kahvikupin kanssa kottikärryjen äärellä. Se on aina yhtä hauskaa kuin pikkutyttönä.


Minulla on aina puutarhassa joitakin tavoitteita, joita pyrin toteuttamaan. Vuosi vuodelta pyrin vähentämään noita projekteja ja yritän yhä enemmän nauttia ja iloita puutarhasta. Nyt kun tammikuu päättyy, odotan jo innolla sitä hetkeä, kun sinililjat ja lumikellot nousevat kukkimaan.

Haasteen säännöt:

Voit kirjoittaa itsestäsi puutarhurina
oman mielesi mukaan tuoden esiin niitä asioita, jotka
 kuvaavat sinua ja harrastustasi.
Mainitse keneltä haasteen sait ja että haasteen aloitti Kivisen Vilma.
Merkitse Vilman aloitushaasteen kommenttikenttään vastauksesi
ja Vilma kokoaa niistä koosteen.

Haastan mukaan

Ullan
Rannanpihasta-blogista




23 kommenttia:

  1. Tämän haasteen postauksia on iloa lukea. Jokaisesta välittyy rakkaus kasveihin ja kasvattamiseen. Jokainen puutarhuri on erilainen ja mielenkiintoinen persoona.
    Mikähän tuossa kitkemisessä on, kun osa inhoaa sitä ja osalle se on lähestulkoon intohimo? Itse en ole pikkutyttönä joutunut rikkaruohoja kitkemään, joten se kokemus on tullut oman puutarhan myötä. Ehkä kitkeminen ei kaikkein mieluisin puutarhatyö ole, mutta yhtään en sitä kaihda. Ehkä kitkiessä näkee niin hyvin työnsä tulokset ja samalla voivat ajatukset seikkailla omia teitään.
    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta! Kyllä nämä kaikki blogien puutarhurianalyysit ovat olleet kiinnostavaa luettavaa. Puutarhoja rakennetaan ja hoidetaan erilaisilla suunnitelmilla ja periaatteilla. Onneksi jokainen voi omassa pihassaan tehdä sen omalla tavallaan. Siinä varmaan onkin se viehätys! Mukavaa viikonvaihdetta!

      Poista
  2. Mukava ol lukkii siun matkoo puutarhurina. Ootkin suanu kauniiks puutarhasi ja teillä on mukavia rakenteita mm. hevospenkki ja riukuisia tukirakennelmia. On meillä kullanarvosia nuo puolisot, kun ollaan heistä suatu kumppanit tähän harrastukseen. Oon jo jonkunaikoo ounastellu siun olleen ammattisisar! maataloudesta.
    Mielelläni otan vastaan tämän haasteen, sain sen Hirnakalta jo, vaan vastoon teille yhteisesti! Miulla on jo kaks edellistä haastetta vuottamassa kun oon nyt kiirehtiny tuota lointa kangaspuista pois, enkä oo kiirehtiny näitten kanssa. Pikasesti miun pittää käyvä näitä kirjottelemaan, ennenkuin uus kesä kerkivää. Nyt on puut tyhjät ja helemikuulla laitan vielä mattokankaan, ennen kessee jos sen kerkiisin kutoa. Ei onneks oo kovin pitkä loimi. Ja puiset jalat on jos vaikka jiäp loppu syksyyn.
    Mukavoo viikonloppuu ja alakavoo helemikuuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla, mukavaa saada lukea sinun puutarhuritarinasi. Maatilan piiristä minäkin tulen, tosin alunperin kaupungista. Näyttää meillä olevan muuatkin yhteistä, mattoloimi on menossa kangaspuissa. Ei kannata kiirehtiä haastevastauksella, sillä sen ehtii tehdä sitten kun tärkeämmät on tehty! Hyää jatkoa!

      Poista
  3. Tätä oli tosi kiva lukea! Muutama vuosi sitten vielä inhosin kitkemistä. Vieläkään se ei kuulu suosikkipuutarhahommiini, mutta huomaan sen kuitenkin vuosi vuodelta sujuvan mukavammissa merkeissä. Oikein hyvää helmikuun alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiiu! No tuota kitkemisintoa pitävät jotkut tuttavani hupaisana, kun itse pitävät sitä rasittavana. Minä en pidä enää nykyisin shoppailusta, se on minusta rasittavaa...

      Poista
  4. Mukavasti valaisit omaa puutarhuri-rooliasi! Vai tykkäät kitkemisestä! Sitähän saat sitten harrastaa suuressa puutarhassasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilma vielä hauskasta haasteesta. Puutarhassa on tilaa ja mittaa ja monet vierailijat huokaavat, että tässähän kauhea työ! Minulle se on juuri se paras juttu!

      Poista
  5. Olipa kaunis, viisas ja mielenkiintoinen postaus! Olette molemmat ahkeria, kun olette luoneet tyhjästä noin monipuolisen ja vehreän puutarhan.
    On hieno tapa toteuttaa sukupolvenvaihdos niin, että nuoret pääsevät todella talon isäntäväeksi.
    Kitkeminen ja varsinkin harventaminen käyvät meditaatiosta. On myös ihanaa nähdä työn jälki. Ehkä useimmilla vastenmielisyys johtuu hankalasta työasennosta, jossa joutuu olemaan pitkän aikaa, jos kasvimaa on iso. :)
    Mukavaa helmikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me päätimme heti siirtyä eläkevuosiksi sen verran etäälle, ettei valot näy. Toisaalta ollaan riittävän lähellä, että pojan perheen lastenhoidossa on voitu olla apuna. Nyt lapset pyrähtävät täällä polkupyörällä tai mopolla, kohta autolla. Kaikki olemme olleet tyytyväisiä ratkaisuun. Hyvää viikonloppua!

      Poista
  6. Oikein mukava tarina! Ei tullut yllätyksenä, että olet ollut maatilan emäntänä. Se jotenkin näkyy varsinkin kasvimaallasi. Ihana kuva tarha-alppikärhöstä (?) riukuaidalla, komeasti kukkii. Minusta kitkeminen on kauniilla ilmalla ihan mukavaa puuhaa ja varsinkin silloin, jos kitkettävänä on vain yksivuotisia rikkoja. Juolavehnän tai vuohenputken kitkeminen sen sijaan ei ole koskaan mukavaa. Hyvää viikonloppua ja helmikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totta, että on niitä rikkaruohoja, joiden taltuttaminen ei ole ongelmatonta. Joskus täytyy vain ottaa urakka ja raivata joku alue puhtaaksi perusteellisesti. Meillä ei kasvimalla ole enää monivuotisia rikkoja, mutta jossain kukkaistutusten reunamilla niitä kyllä löytyy. Kiitos ja hyvää viikonloppua!

      Poista
  7. Vaikka yrittää, ei intohimoinen puutarhuri voi jättää kokonaan puutarhapuuhia, kuten teillekin kävi, kun uusi koti metsämaisemiin syntyi. Ihailen teitä, jotka viljelette hyötykasveja ja keräätte satoa omasta maasta, jostain syystä siihen en saanut kipinää, vaikka mummolassa sekä omassa lapsuudenkodissani se oli vahvasti mukana. Olisiko sittenkin tullut tuo porkkananharvennuskiintiö silloin täyteen:D Postauksestasi välittyy rakkaus puutarhaan ja omaan maahan sekä nautinto siellä puuhailuun. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Ollaan tyytyväisiä omissa puutarhoissamme!

      Poista
  8. Oli hienoa lukea tarinasi puutarhuriksi ja puutarhurina! Te olette tehneet Vaarin torpan puutarhasta todella viehättävän kokonaisuuden ja kuvista näkyy mukavia rakenteita, mitkä istuvat sinne maisemaan aivan erinomaisesti. On taito saada puutarha ja ympäröivä luonto liittymään luontevasti toisiinsa - siinä olette onnistuneet hyvin! Kiva taas nähdä uusia kuvia tämän kauden aikana kauniista puutarhastasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi ja hyvää viikonloppua! Tulevaa puutarhakautta odotellaan jo vähitellen!

      Poista
  9. Mukavaa oli lukea tämä sinun postauksesi kuten aina, olen viihtynyt sinun puutarhassasi. Tämä on yksi kiehtovimmista blogeista. Kiitos sinulle.

    VastaaPoista
  10. Kiitos paljon ja samaa voin sanoa sinun blogistasi, joka kerta löydän jotakin uutta ja kiinnostavaa. Hyvää jatkoa helmikuulle!

    VastaaPoista
  11. You have a wonderful blog! The topics you write about are very close to me. Thank you for sharing your thoughts!

    I follow you through GFC! If you want, go to my blog :)

    MY NEW POST: I AM GLAD TO BE WITH YOU ♥

    VastaaPoista
  12. oli todella mieluisaa tutustua Vaarin torpan puutarhaan:)) kitkemisestä, luonnonkukista ja risuaidoista pidän minäkin kovin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terevtuloa Ilona - täällä risuaitojen keskellä odotellaan kevättä!

      Poista
  13. Laitampa siulle viestii uuvestaan! Onnetar suosi sinnuu miun kirja-arvonnassa! Yhteystietoja kaipailen. Miulla on blogissani sähköpostiosoite mihin voit sen laittoo!

    VastaaPoista