Mongolianvaahtera muuttui sittenkin tummasta loistavan punakeltaiseksi, kuten tavallisesti ja kaikki nämä värit ovat säilyneet pitkään. Poutasäässä on ollut hyvä tehdä syystöitä ja kaikki on saatu hyvälle mallille. Monena syksynä ei ole ehditty tehdä perusteellisia kunnostustöitä puutarhassa, kun sateet ja kylmyys on tullut niin aikaisin.
Kunnostin takapihan kivipengerpenkkiä jälleen kerran. Kesäinen pikkusydän oli jälleen valloittanut suuren osan tästä penkistä ja kaivoin sen kokonaan pois. Muut kasvit ovat pysyneet hyvin hallinnassa. Alueen takaosassa oikealla on syreeni ja sen juurella kellastuneina lehtinä tummaa iiristä. Sen takan näkyy varjoliljan simenkotavarsia. Vasemmassa kulmassa kasvaa kaksi pionia, jotka ovat asettuneet hyvin sijoilleen. Niiden edessä on keltainen päivänliljatupsu. Lisäksi taustalla näkyy punaista syysleimua.
Etulalalla kasvaa joukko jaloangervoja, valkoisia ja punaisia ja nämä kituivat viime kesänä pikkusydämen valloittaessa tilaa. Nyt kun pikkusydän on poistettu, istutin osan jaloangervoista uudelleen ja toivon, että ne pääsevät rehevästi kukkimaan ensi kesänä. Niiden tyveen jätin muutaman kevätesikon odottamaan kevättä.
Ja seuraavaksi voikin miettiä, mitä voisi istuttaa tai kylvää reunakasviksi. On ihanan virkistävä hetki, kun jossakin istutusalueella on TILAA! Meidän kukkapenkit ovat jo vanhoja ja kasvit leviävät tehokkaasti. Jos haluaa sijoittaa uusia kasveja jonnekin, on todella raivattava vanhaa pois.
Reunakasviksi hyväksyn sellaisen kasvin, joka ei leviä hallitsematomasti. Erilaisia maksaruohoja, mirrinminttua ja tuota pikkusydäntä on kyseisessä paikassa kasvanut. Ne kaikki ovat kuitenkin valloittajia. Reunakasvin tulee lisäksi olla melko matalaa. No nyt nautin syksyn ajan tuosta tyhjästä tilasta. Keväällä käyn ensin läpi omat taimivarastot ja kesäkylvömahdollisuudet. Siihen mennessä varmaan joku vaihtoehto on noussut esiin.
Parissa muussakin kohdassa on nyt tilaa uusille kasveille. Vanhoja on kaivettu pois ja siiretty muualle. Tyhjät multa-alueet odottavat houkuttelevina.
Mukavat säät ovat antaneet aikaa myös kukkapenkkien yleiselle siistimiselle. Kerrakin on alueet kantattu kunnolla jo syksyllä. Rikkaruohot on kitketty pois. Kivireunukset on kohennettu ja kasvimaa on ajettu jyrsimellä. Valkosipulit on istutettu ja nyt sain aikaiseksi kylvää syyskylvönä palsternakkaa ja porkkanaa. Viime vuoden kokemus palsternakan surkeasta itämisestä keväällä antoi potkua tähän syyshommaan. Naapurin kissa tosin kiinnostui möyheästä hiekkapitoisesta maasta nopeasti, joten peitin kylvökset harsolla ja siellä ne siemenet ovat turvassa.
Vaikka puutarha-alueemme on laaja, ei uusia hyviä valoisia kohtia ole helppo löytää. Se tuli taas esiin, kun istutimme kirsikkapuun taimen. Meillä kasvaa yksi hapankirsikka, mutta se ei ole oikein menestynyt. Ystäviemme kirsikkapuu, vanha makea, tekee kovasti versoja ja saimme kirsikkapuun taimen. Valitsimme sille valoisan ja lämpimän kasvupaikan pergolan kyljestä. Lisäksi siinä on hyvä multakerros. Nyt on ollut hyvä syksy jopa paljasjuurisen puun istutukseen. Kirsikan alku on virkeä ja juurelle kerätään lehtiä suojaamaan talven kylmyydeltä. Jonakin keväänä meillä ehkä kukkii valkokukkainen kirsikka.
Sipulikukkien sipulitkin ovat jo päässeet maahan. Tarkoitukseni oli mennä tämä syksy hyvin vähillä sipuleilla, mutta yllättäen niitä tuli upotettua 114 kpl. Sehän on tietysti ihan minimaalinen määrä, kun todelliseen kukkaloisteeseen tarvitaan useita satoja, ehkä tuhat kappaletta. Onneksi meillä vuodesta toiseen lisääntyvät lumikellot, sinililjat ja narsissit. Nyt sekaan pääsi joitakin ylellisen vaaleanpunaisia jaloja tulppaaneja ja nämä kuvassa näkyvät keltaiset, joitakin kasvitieteellisiä tulppaaneja ja laukkoja. Ehkä kestotulppaanejakin taas nousee kukkimaan.
Edellisessä postauksessani syysväreistä värivalikoima oli aika tumma, punaista ja liilaa ja vielä vihreää. Raikas keltaisuus pääsi kuitenkin taas valloilleen ja puutarhan ja ympäristön väritys muuttui valoisksi. Siispä lisää syysväritystä juuri ennen lehtien putoamista!
Kuulakkaita lokakuun päiviä!
