Koska ensimmäisiä kylvöjä on vielä toppuuteltava, on tyydyttävä kertyneiden kokemusten ja kuvien avulla hamottelemaan tulevan puutarhakesän uusia tuulia. Koska kasvukauden huumassa ei aina ehdi pysähtyä ja tarkastella kaikkia yksityiskohtia, on parasta tähystellä niitä kertyneiden kuvien kautta.
Kun ensimmäiset kevätkukkijat avaavat kukat täyteen kukoistukseensa, saa puutarhuri koko kesän ihastella toinen toistaan kauniinpia kukkia. Kukkien ryöpyssä jäävät ilman huomiota nuput - ne ovat monella kasvilla taidokkaan kauniita. Idän unikon (Papaver orientale) nuput ovat kiinnittäneet huomiota ja varsinkin viime kesänä, kun kukkavarsia nousi jo useita.
Kylvin entisestä pihasta keräämiäni siemeniä tähän kohtaan kymmenkunta vuotta sitten ja pian esiin nousi muutama karvapintainen verso. Kesti 4-5 vuotta, ennen kuin ensimmäinen kukkavarsi ilmaantui ja kukka avautui. Idänunikon kukkavarret ovat jäntevän kaarevat ja hennon karvoituksen peittämät. Varsia ei tarvitsen tukea, vaikka aukeavat kukat ainakin tässä kerrotussa versiossa ovat suuret ja monikerroksiset.
Nuput ovat harmahtavan nukkakerroksen peittämiä ja ne suurenevat kypsyessään kukintaa varten. Aluksi ne nuokkuvat rennosti, mutta kukan aukaeamisen lähestyessä nuput nousevat pystymmiksi. Nuput ovat koristeellisia pehmeitä karvapalleroita.
Hyvin hienovaraisesti nupun reunasta alkaa vilahtaa tulevan kukan väri ja nuppu ojentuu tukemaan kukintoa.
Vähitellen karvaiset suojuslehdet kuoriutuvat nupun yltä ja tipahtavat pois. Terälehdistö on valmiina avautumaan kukintaan.
Yllättäen silkkimäinen kukka tulee esiin tulen punaisena ja tumma keskustakin pääsee näkyviin. Kaikki terälehtikerrokset oikenevat ja kukka muistuttaa hetken balettitanssijan monikerroksista silkkityllihametta.
Kukkavarsi kannattelee monikerroksista kukintoa tanakasti ja ylpeänä.
Vähitellen terälehdet alkavat menettää loistavintä väriään ja ryhdikkyyttään, ne painuvat alaviistoon ja yksi toisensa jälkeen lennähtää pois. Seuraavaksi on siementen vuoro kypsyä jäljelle jääneessä kukan keskustassa. Kypsät siemenet putoavat maahan ja syntyy uusia unikoita.
Unikkoryhmässä osa kukkavarsista kukkii ja osassa on nuppuja. Lopuksi jäävät siemenet odottamaan vuoroaan.
Tämä tulenpunainen väri ei oikeastaan ole suosikkini puutarhassa. Se on kuitenkin äärimmäisen vaivaton ja uskollinen kasvi. Kun sen on saanut kerran nousemaan, sitä tuskin saa pois, paitsi poistamalla maakerroksen melko syvältä. Vaikka ruskettuneet varret ja lehdet nyhtää syksyllä pois, uudet versot nousevat jälleen samoille sijoilleen ja uusia yksilöitä ilmaantuu siemenistä.
Ihailen tämä kasvin sitkeyttä ja annan sen lisääntyä omaan tahtiinsa. Oikeastaan tällaiset kukat ja kasvit ovat parhaita. Kun ne ovat löytäneet oman paikkansa, ne asettuvat ja kukoistavat ilman sen kummempaa hoivaa. Selvästi huomaa, että kasvi viihtyy. Siis miksi yrittää kasvattaa jotakin, joka ei halua täällä kasvaa?
Tammikuu päättyy, tervetuloa helmikuu!
