Salkoruusut

Salkoruusu, Alcea Rosea, on komea, perinteinen seinustojen loppukesän kukkija. Vanhoissa pihoissa niitä voi nähdä muhkeina ryhminä kukkimassa, mutta aika harvoin nykyään. Korkea varsisto kukkineen ja rehevät lehtiruusukkeet houkuttelivat minua kokeilemaan, vaikka meillä ei oikeastaan ole niille sopivaa kasvupaikkaa. Salkoruusu on tyypillinen kaksivuotinen kasvi, joka kylväytyy syksyn siemenistä ja kasvattaa ensimmäisenä vuotena lehtiruusukkeen ja vasta toisena vuotena kukkavarren.

Salkoruusut kuuluvat malvakasveihin eikä niillä nimestä huolimatta ole mitään tekemistä ruusujen kanssa. Kerrotut kukinnot muistuttavat ruusun kukkia.

Kylvin salkoruusun siemenet viime vuoden helmikuussa ja sijoitin ruukun lumen alle (lunta oli silloin juuri ja juuri riittävästi) kylmäkäsittelyyn. Keväällä ilmaantui ruukkuun muutama taimi ja kun ne olivat vahvistuneet, istutin ne ensin ruukkuihin ja sitten pitkän kukkapenkin keskelle. Kolme niistä selviytyi.

Heinäkuun alkupuolella taimet olvat lähteneet kunnon kasvuun ja muodostivat vahvat, monihaaraiset lehtiruusukket. Viikon parin kuluessa kaikkiin taimiin ilmaantui kukkavarren alkuja ja nuppuja.

Näytti siis siltä, että kasvit todella kukkisivat vielä saman vuoden aikana. Vähitellen ne alkoivat myös kasvaa korkeutta.

Elokuussa salkoruusut aloittivat kukinnan. Vähäiset kolme kasvia edustivat kolmea eri väriä: tummaa punaista, vaaleaa punaista ja valkoista. Lisäksi ne tarjosivat esimerkin kerratuista ruusumaisista kukinnoista ja silkkimäisen herkistä yksinkertaisista kukista.

Salkoruusut kasvoivat lähes kaksimetrisiksi ja vaativat tietysti tanakkaa tukemista, koska meidän kasvupaikassa ei ollut mitään suojaavaa seinustaa. Kolme tukikeppiä narulla toisiinsa sidottuna muodostivat riittävän tuen tuulessa. Näin tuettuina ne kyllä soveltuvat myös ison kukkapenkin keskuskasveiksi, varsinkin jos tukirakennelma on kaunis. 

Kukkanuppuja muodostui runsaasti kuhunkin varteen ja kukintaa kesti pitkälle lokakuulle. Kuihtuvat kukinnot olivat hieman epäsiistejä, mutta jos haluaa kehittää itäviä siemeniä syksyä varten, niitä täytyy sietää. Nypin suurimman osan pois, sillä en ajatellut kerätä siemeniä. Toinen kauneushaitta oli jonkun pikkutuholaisen tekemät reiät lehdissä, etenkin tummanpunaisessa yksilössä.

Tämä lumikasvatus on todella antoisaa ja kaksivuotiset kukat saa kukkimaan jo ensimmäsen vuoden aikana. Salkoruusujen kohdalla vältytään myös siltä, että talvehtivat taimet helposti kuolevat syksyn tai kevään märkyyteen. Tosin jotkut ovat saaneet kerran kukkineet kasvit vielä talvehtimaan ja tuottamaan uudet kukkavarret. Salkoruusujen kasvatusta oli hauska kokeilla.

Kohta on aika tehdä taas varhaisia kylvöjä ja käyttää hyväksi lumikylmäkäsitteleyä. Lumen alla odottavat myös syksyn kylvöt ja syksyllä kasvun alkuun päässet pikkutaimet. Jännittävää! 

Aurinkoista pakkasviikkoa!