Valkoisen harmaata

Tammikuu on tuonut meille lunta ja  pakkasia, mutta auringonpaistetta on näkynyt hyvin harvoin. Enimmäkseen päivät ovat himmeän pilvisiä eikä ennustettuja myrskytuulia osunut näille kulmille. Valkoinen lumipeite antaa kuitenkin oman valonsa ja tarkistimme juuri tänään, että päivä on pidentynyt reilulla yhdellä tunnilla. Tuntuu jo hieman keväältä.

Puutarha on talviverhossaan ja lumityöt on ainoa haaste, jonka meillä vaari enimmäkseen hoitaa. Tunnelma on rauhallinen, sillä keväisten kylvöjen kanssa ei tarvitse vielä muutamaan viikkoon ryhtyä askartelemaan. Nyt on hyvää aikaa toteuttaa muutamia projekteja. Ensimmäiseksi tein itselleni superlämpimät lapaset.

Tutun lampurin kautta sain lankaa, johon on kehrätty yhteen karitsan ja alpakan villaa. Lanka on kehrätty Pirtin kehräämössä. Se on pehmeää ja suurilla puikoilla neulottuna puolipatenttineuleesta tulee tuntuvan paksu neule. Kun pintaa vielä pehmittää varoen karkealla harjalla, saa kädet pujottaa pilvenpehmeisiin ja paksuihin tumppuihin. Lisäksi niissä kädet saavat pehmeän lampaanihvivoitelun, sillä rasva ei ole langasta kokonaan poistunut kehruussa. Nyt eivät sormet palele kävelysauvoja puristaessa!

Maisema ympärillämme on ikäänkuin mustavalkoisesta valokuvasta ja valkoinen ja harmaa ovat päävärejä. Lampaanharmaat lapaset ovat tätä samaa pehmeää harmaata.

Riina Versoja Vaahteramäeltä-blogista pohdiskeli sävyjen merkitystä ympäristössämme. On vaihtelevaa, minkä värisessä ympäristössä kukin viihtyy ja lisäksi mielisävyt muuttuvat vaikkapa vuodenaikojen mukaan. Huomaan nyt kaipaavani juuri tuota lampaanharmaata ja sen vuoksi lapaset tuntuvat niin mieleiseltä. Muutenkin ympärilläni on viime aikoina ollut valkoista, harmaata ja ehkä hiukan mustaa. Se ei tarkoita lainkaan synkkiä näkymiä, sillä harmaa voi olla myös ylellisen hohtavaa ja kimaltavaa.

Villalapasten vastapainoksi on työn alla pojantyttären tanssiaispuku vanhojen päivän tansseihin. En ole tekemässä kokonaista pukua, vaan puvun selkäosan korjausta. Takahalkioon tulee muhkea nyöritys. Pehmeän villan vastapainoksi on sormille haastetta työskennellä liukkaan materiaalin ja haasteellisen muutostyön kanssa. Kaiken lisäksi puku on hohtavan helmenharmaa kimaltelevilla paljeteilla ja lasihelmillä koristeltuna. Tämäkin harmaa hivelee mieltäni ja sopii tämän hetken värimaailmaani.

Harmaanvalkoiseen maailmaan kuuluu myös sohvan tyynysarja valkoisesta harmaaseen, jopa mustaan.

Tyynyt ovat olleet sohvalla myös joulun ajan. Mstavalkovärisarjaa terästettiin muutamalla joulunpunaisella lisätyynyllä. Ja tähdet tietysti sopivat jouluun. Nyt harmaan värin voimakaudella valkoharmaat saavat olla keskenään. Ehkä ne saavat olla vielä kevään mittaan edelleen paikoillaan ja vähitellen sinne ilmestyy joku kevään väri.

Tammikuun puoliväli on rauhallista aikaa. Yksi joulu on takana ja kevät edessä. Juuri nyt voi viivähtää vaikkapa Helmet-lukuhaasteen parissa. Se johdattelee valitsemaan luettavaa uudella tavalla. Kirjojen ei tarvitse olla uutuuksia tai palkittuja teoksia. Viisikymmentä vaihtoehtoa sisältää elämää kaikilta alueilta ja kirja voi löytyä omasta tai ystävän hyllystä, kirpparilta tai kirjastosta tai sellaista voi toivoa lahjaksi. Luvassa on yllättäviä lukuhetkiä.

Viivyn vielä jonkin aikaa tässä raukeassa harmaankalpeassa talvessa, vaikka monet tarmokkaat kanssabloggajat  ovat jo postanneet houkuttelevia vihjeitä kylvöihin ja esikasvatukseen. Odottelen toiveikkaana syyskylvöjeni tuloksia hankien väistyessä ja kellarissa talvehtivien jättiverbenojen selviytymistä. Rauhallista tammikuun jatkoa!