Kiitos sade!

Toukokuun loppu oli koleaa, kuten edellisestä kirjoituksesta voi nähdä. Kylmät yöt, jopa pakkasyöt jatkuivat ihan kesäkuulle. Päivät olivat välillä aurinkoisia ja kolean tuulisia. Kasvit kukkapenkeissä ja kasvimaalla kärvistelivät epäedullisissa olsuhteissa. Viimeiset tulppaanit ovat jaksaneet kukkia pitkään puolivarjoisissa kohdissa.

Vihdoin kesäkuun ensimmäisen viikon torstaina alkoi sade ja vettä saatiin parina kolmena päivänä yhteensä 30 mm. Ei tullut kaatosadetta, ei ukkosta. Sadetta pisaroi ihanan lempeästi tunnista toiseen ja hetken vesilätäköt pysyttelivät pihan pinnassa, mutta nopeasti ne imeytyivät maan sisuksiin. Vielä maanantaina aamun tunteina ilmassa tuntui aavistus sateesta. Parin sadepäivän jälkeen ilmaantui esiin kasveja, joiden olin jo epäillyt häipyneen lopullisesti, Kivikosta nousi esiin esimerkiksi punaisia pieniä oxalis-onnenapilan lehtiä, jotka värittävät kivireunuksia siellä täällä. 

Onnenapilan ja muiden rikkaruohojen lisäksi nousivat esiin porkkanan, punajuuren ja jopa persiljan taimet kasvimaalla. Ne vain tarvitsivat sen oikean kesäsateen herätäkseen kunnolla. Koko keittiökasvimaa alkoi vihertää rikkaruohoineen. Siihen vaikutti myös se, että päivien lämpötila kohosi eikä öisinkään enää ollut hyytävää.

Kaikki lehtipuut tuuhenivat muutamassa päivässä ja nyt voi koivusta sitoa pienen saunavastan, jonka lehdet pysyvät kiinni saunomisen ajan. Vaahterat, lehmukset ja pihlajat ovat lehtiverhossa ja kevään yllätyskukkija, kynäjalava on myös saanut lehdet ja kypsyttelee nyt suurta sienemääräänsä. Siellä ne levymäiset siemenniput piilottelevat lehtien lomassa ja paljon niiden on vielä saatava kasvuvoimaa. ennen syksyä.

Kynäjalava 'Ulmus laevis'

Ennen kesäsateen saapumista kukkivat luumupuut hätäisesti ja runsaasti. Osa omenapuista kukki myös, mutta varjoisemmassa tilassa kasvavat suuret omenapuut kukkivat edelleen. Vasemman puoleisen puun oksalla voi juuri nähdä metallikehyksen, jossa oli talipalloja tarjolla linnuille vielä toukokuun lopulla. Sinitiaiset nokkivat siinä hyvällä ruokahalulla samalla kun kirjosiepot touhusivat perhe-elämässään puussa olevassa valkoisessa pöntössä.

Punainen kaneli ja tuntematon vanha puu

Suuri purppuraomenapuu, jonka lajikenimi on hävinnyt, avasi kaukkapilvensä myös ennen sateita. Ja kukkia on runsain määrin. Lisäksi kukat ovat aikaisempaan verrattuna voimakkaamman punaisia. Purppurapuu hallitsee nyt koko takarinteen näkymää. Katsoopa mistä suunnasta tahansa, sen hehkuva punainen väri näkyy muiden vihreiden oksistojen välistä.

Sade tuo purppurapuun kukinnalle lisäaikaa, sillä vain ensimmäisiä punaisia terälehtiä on varissut maahan. Purppuraväri näyttää tummenevan päivä päivältä.

Meillä on alueita, joita kutsumme luontoalueiksi eli niissä kasvaa luonnonkasveja, joille haluamme antaa tilan. Koska ne rajoittuvat nurmikkoon, on välillä alkukesästä vaikea hahmottaa, mistä ruoholeikkuri saa kulkea. Nyt vaari rakenteli matalia pajuaitoja, joilla rajataan leikattava nurmi ja aidan toisella puolella saavat kasvaa kasvit rauhassa. Tämä on sitä pelasta pörriäinen-teemaa.

Hyönteistarkkailu on kyllä tässä vaiheessa kesää osoittanut todeksi sen, että pörriäiset ovat vähentyneet. Hyttyset alkavat lisääntyä ja pajun pinnalla ryömii joku kärsäkäs. Perhosia on alkanut näkyä. Hedelmäpuiden kukissa oli vain muutamia kimalaisia ja Norjanangervon kukat kiinnostivat vain kukkakärpäsiä. Tänään liikkui jo enemmän lentäviä hyönteisiä. Paljon mesikasveja on vielä tulossa kukkaan.

Norjanangervo 'Spiraea'

Viidakkometsän perukoilta löytyi myös hauska yllätys. Sinne siirrettiin aikoinaan riutumaan hapankirsikan kärsinyt juurakko. Se kasvoi hedelmäpuualueella ja tuotti kirsikoita jo kiitettävsti. Kymmenen vuotta sitten oli vielä kirpakoita pakkastalvia ja niinpä reilu parimetrinen kirsikka jäätyi yläosastaan hengettömäksi. Niinpä se kaivettiin ylös, mutta juurakko oli niin hyvävoimainen, että sitä ei raaskinut haittää pois. Se sijoitettiin toipumaan viidakkometsän perukoille ja nyt se on virkistynyt ja yllätti kukkimalla. Varjostava kuusi kaadettiin pois ja näin on kirsikalla uusi elämä edessä. Se on jopa kasvattanut ympärilleen uusia pieniä kirsikan alkuja.

Hapankirsikka 'Prunus cerasus'

Linnut ovat vastaanottaneet riemuissaan lämpenevän kesän. Monet ovat työn touhussa toisen poikueen kanssa. Erityisesti ilahduimme siitä, että kyyhkyset ovat palanneet pesimään lähipuihin ja kujerrus kuuluu aamuisin ja iltaisin. Mustarastaat ovat vakioasukkaita ja punakylkirastaskin on näyttäytynyt. Odotetuin on kuitenkin laulurastas. Kun se saapuu ja valtaa oman alueensa, alkaa liverrys kuulua etenkin aamuisin ja öisin. Laulajalla on muutama suuri vakiokuusi, jonka huippuun se asettuu laulamaan ja liverrys kaikuu kauniisti.

Kesä on siis parhaimmillaan. Kaikki puut, pensaat ja muut kasvit ovat hyvässä kasvuvauhdissa, kuten seuraavista kuvista näkyy.

Hevoskastanja 'Aesculus hippocastanum'

Saarni 'Fraxinus exelsior'

Pihasyreeni 'Syringa vulgaris'

Alppiruusu 'Mikkeliläinen'

Alppiruusumme on jo suuri ja muutamia oksia on ollut pakko lyhentää, jotta kulkureitti säilyy. Muuten sitä ei ole leikattu eikä se ole enää niin tuuhea kuin aiemmin. Kukinta on myös harvempaa, mutta uutta kasvua on kuitenkin näkyvissä. Alppiruusun radikaalia leikkamista ei suositella, mutta oksia voi lyhentää. Voisi myös kokeilla jonkun oksan leikkaamista maata myöden ja katsoa, syntyykö siitä uusia ja nuoria versoja.

Alppikärhö 'Alpina plena'

Valkoinen alppikärhö on myös vanha. Se on tavoittanut taas runsaan kukinnan, vaikka se tekee koko ajan lisää uusia versoja. Se kasvaa risuaidan päällä molemmin puolin eikä sitä ole koskaan leikattu alas.

Tarhaimikkä 'Pulmonaria angustifolia'

Kärhöaidan varjossa kirjavalehtinen tarhaimikkä on vihdoin kotiutunut. Pitkään se kukki vain muutamalla kukkavarrella, mutta nyt se on pesuvadin kokoinen pehko.

Mukavaa viikonloppua!