Syyspäivän tasaus

Tänään se sitten on käsillä, syyspäivän tasaus - kesä on lopullisesti ohi ja syksy on virallisesyti tässä. Syysilmat ovat hellineet ainakin torpan leveyspiirin asukkaita ja puutarhakin on nauttinut auringosta.

Hyötykasvimaan tyhjennys on edennyt ja palsternakat on nostettu. Hyvä sato saatiin, ehkä vielä vähän pidempi kasvatusaika olisi tehnyt juurista suurempia. Tämä kottikärryllinen kuitenkin riittää hyvin ja pääsi kellarin uumeniin. Palsternakan pehmeä maku sopii moneen ruokaan ja se on nopea kypsennettävä vaikkapa tänään sienien kera pannulla öljyssä käännellen.

Mahtava pinaattikasvusto vielä jäi, sillä en hennonnut sitä kiskoa pois. Ehkä kiehautan sitä pakastusannoksiin sujautettavaksi talven mittaan lettutaikinaan tai pinaattipiirakkaan.

Maisemat torpan ympärillä alkavat vähitellen kellastua. Ensiksi kellastuvat puiden ja pensaiden lehdet ja sitten vähitellen aidan raosta näkyvät vain oljenkeltaiset pellot.

Pihassa riittää vielä väriä, saniaiset muuttavat tänä vuonna värinsä ensin punertavaksi ja sitten lamoavat maahan. 

Omenoita on vielä yhdessä puussa. Punainen kaneli kypsyy viimeiseksi ja sen punaposkiset omenat kiinnostavat huolestuttavan paljon pihan vakioasukasta, mustarastasta. Viereisen Melba-omenapuun jo tyhjensimme suosiolla varastoon, sillä sen mehukkaat omenat eivät jääneet rauhaan tältä innokkaalta nokkijalta. Aikaisemmin eivät omenat ole olleet näin kiihkeän nokkimisen kohteena, mutta nyt ovat ilmeisesti metsät tyhjentyneet mustikoista ja puolukoista, joten omenat ovat rastaiden tähtäimessä. Pihlajanmarjat ne jo söivät.

Purppuraomenapuukin on jaksanut kasvattaa muutaman miniomenan, mutta nämä herkut eivät kiinnosta lintuja. Maku on tosi kitkerä. Onneksi ne jäävät koristamaan kellastuvaa maisemaa.

Vielä kukassa olevat kukat ovat innostuneet runsaaseen kukintaan aurinkoisina päivinä. Ainoa amppelikukka, sinilobelia, kukkii varaston sinisen oven pielssä auringossa ja tuulen suojassa.

Daaliat ovat ikään kuin vasta päässet vauhtiin. Ne tuottavat aina lisää nuppuja ja avaavat kukintonsa yhä vain rehevämpänä. Daalioista on koottu monen monta kukkakimppua ja monena iltana olen kerännyt kimpun "syksyn viimeiset kukat", mutta kukkia tulee aina vaan lisää. Pakkanen on väistellyt meitä, vaikka illan viimeisinä tunteina mittarilukemat ovat näyttäneet lähes nollaa.

Monet pikkuperennat on aurinkoinen sää saanut vielä innostumaan kukkimisesta. Tupastierella on kehittänyt uuden lisäkukkasarjan, vaikka se välillä oli jo asettumassa syyslepoon. Kun muut isommat kasvit väistyivät se saa taas valoa ja hentona nauttii auringosta.

Siemenistä sinne tänne kylväytyneet orvokit ovat myös aloittaneet syyskukinnan.  Tässä se pinnistää itsensä esiin mirrinminttujen välistä. Nämä sinnikkäät kasvit, jotka ilman apua hakeutuvat omaan paikkaansa, ovat aika ihania. 

Tänään kaivettiin myös vähän artisokkaa, jotka kasvoivat tänä vuonna perennamaisesti. Ne jätettiin syksyllä maahan ja mukulat ovat näin kasvatettuna suurempia. Osa jätetään jatkamaan edelleen kasvua ja viime vuonna taisin nostaa artisokkasatoa vielä joulukuussa.

Ruokalista muodostuu näinä aikoina melko ihanista herkkuruoista, joiden raaka-aineina ovat artisokka, palsternakka, omenat - ja tietysti sienet. Näinä päivinä saa tuon tuostakin käydä täyttämässä korin suppilovahveroilla. Eli herkuttelu jatkuu!

Valkoiset vaatimattomat pelargonit lämmittelevät vielä kuistilla auringonpaisteessa. Kovasti kadehdin teitä, jotka onnistutte viemään pelakuunne talven yli, sillä meillä ei ole siihen sopivaa paikkaa. Siis ennen pitkää, hyvästi kesäpelakuut!

Syksy jatkuu syyspäivän tasauksen jälkeen vielä monilla puuhilla. Tulppaanien sipulit odottavat, pensaiden leikkausta on tiedossa ja tietysti haravointia, kunhan lehdet putoavat. Nyt voi vielä nauttia syksyn väreistä puissa ja pensaissa.

Aurinkoista loppuviikkoa!

 Tervetuloa lukupiiriimme Pia Anneli!