Harjaneilikkaa ja sormustinkukkaa

Lumimassojen  putoillessa katoilta voi vielä palata aikaisempien vuosien kasvatuskokemuksiin. Erityisesti olen perinteisten kaksivuotisten kukkien ystävä.

Harjaneilikka, Dinathus barbatus on yksi vanhanajan suosituista kukkapenkkien väripilkuista. Se kuuluu neilikkakasveihin ja on kaksivuotinen. Kiinnostun aina näistä huolettoman näköisistä kukista, joita lapsena muistan nähneeni runsaasti kukkivana. Niitä oli kukkapenkki täynnä ja kukinta näytti jatkuvan vaivatta. Harjaneilikkaa kylvin ensimmäisen kerran loppukesällä 2016 ja taimet ehtivät kasvaa ennen talven tuloa. Odotin sen leviävän siemenistään sormustikukan tavoin.

Taimet lähtivät seuraavana keväänä virkeästi kasvamaan ja kukkavarsiakin ilmaantui. Siemenpussin mukaan kyseessä oli värisekoitus, mutta tämä kylvön kaikki kukat olivat samaa yksiväristä punaista.

Koska värivalikoima jäi suppeaksi, kylvin taas seuraavana syksynä uuden erän siemeniä ja seuraavana keväänä uudet taimet aloittivat kukinnan. Nyt syntyi enemmän värivaihtelua. Aikaisemmat vahvan punaiset kukkivat vielä.

Harjaneilikan pitäisi puutarhatiedon mukaan levitä ja jatkaa kasvua uusilla taimilla, jotka syntyvät maahan pudonneista siemenisä. Siihenkö siis perustuu se värikäs mielikuva, jonka mukaan harjaneilikkapenkissä oli jatkuva kukinta? Minä en kuitekaan löytänyt pikkutaimia.

Kukkavarsien lisäksi kasvusto muodostaa mätäsmäisen rykelmän tuuheita versoja. Pitkät ja lehtevät kukattomat varret painautuvat maata vasten ja kasvattavat jo valmiiksi juuria. Näitä versoja voi irroittaa pääkasvista  ja istuttaa uuteen paikkaan ja ne lähtevät helposti kasvamaan. Ehkä tämä on harjaneilikan tonen leviämiskeino. Pienellä vaivalla voi harjaneilikkayksilöitä saada lisää, mutta uusia värejä on sitten kokeiltava uusista kylvöistä vai kehittyykö siemenistä myös uusia värivaihtoehtoja? 

Mihin sitten harjaneilikoita sijoittaisi? Meillä ne ovat kasvaneet toistaiseksi rykelminä muiden kasvien seassa. Tulos on aika sekavaa, kuten kuvista näkyy. Haluaisinkin sijoittaa ne ihan omaan penkkiinsä, jossa ne voisivat rauhassa muodostaa monivärisiä mättäitä. Keväällä nähdään, miten viimevuotiset ovat selvinneet talvesta.

Harjaneilikoiden kukinnan turvaamiseksi nähtävä vähän vaivaa. Sormustinkukka, Digitalis purpurea hoitaa kaiken omin päin. Sormustinkukka on myös kaksivuotinen. Sormustinkukkaa ei tarvitse kylvää ja koulia. Se hakeutuu sopivaan kasvupaikkaan omin päin, kasvaa ja kehittää taas uuden siemensukupolven.

Tähän puutarhaan kylvettiin sormustinkukkaa oikein virallisesta siemenpussista joskus 15 vuotta sitten. Siemenpussin kuva lupasi moninaisen kukkien värivalikoiman ja niinpä siitä kehittyi tummanpunaisesta lähes valkoiseen eri värisiä kukintoja. Sen jälkeen ne ovat levittäneet siemeniä omin voimin. Sormustinkukan alku voi ponnahtaa esiin mistä päin tahansa puutarhaa. Usein ne saavat jäädä kasvamaan paikoilleen tai taimia täytyy vähän harventaa. Hyötykasvimaalta sinne eksyneet alut on kuitenkin kitkettävä tai siirrettävä muualle.

Voi tuntua sitkeältä, kun ensimmäisenä vuotena muodostuu vasta lehtiruusuke ja kukintaa on odotettava seuraavaan vuoteen. Lehtitupsu sopii kuitenkin kasvamaan muiden kasvien lomassa. Kypsiä siemeniäkin voi ripotella itämään jo  loppukesällä.

Sormustikukat sopivat hyvin muiden korkeiden kasvien sekaan, koska silloin niiden kukista painavia varsia ei tarvitse erikseen tukea. Ne pysyvät tanakoina vaikkapa syysleimujen seassa.

Kukkien värisävyt vaihtelevat ja jos tarkastelee kukan sisäosan garaafisia kuvioita, ei juuri kahta samanlaista löydy. Joissakin kukka on päältä ja sisältä erivärinen.

Vuosien varrella alkoi tuntua, että vaaleat ja lähes valkeat kukinnot alkoivat hävitä punertavien seasta. Silloin keräsin valkeista kukinnosta kypsyviä siemeniä ja kylvin niitä kasvimaan reunaan loppukesällä pienen rivin pätkän. Siitä kehittyneitä taimiä istutin seuraavan keväänä eri paikkoihin ja nyt näyttää vaaleita kukintoja esiintyvän mukavasti punertavien seassa.

Koska meidän puutarha on aika luonnonmukainen, sopivat vapaasti siementävät sormustinkukat hyvin tänne. Ne ovat ihanteellisia laiskan puutarhurin kasveja, jotka pääsevät alkuun omin voimin ja hoito kesän aikana on vähäistä. Jos et halua antaa siemenien kehittyä ja levitä, leikkaa kukkineet varret pois. Kasvi kehittää uusia varsia ja kukintoja kasvukauden loppuun. Kukkimiskauden jälkeen lehtiruusukkeet voi kaivaa pois syksyllä tai vasta keväällä. Voisiko olla helpompaa kasvia?

Helmikuinen viikko on jälleen lopuillaan.

Hyvää viikonloppua!