Kukkapenkin syyssiivous

Syksy on edennyt nopeasti ja kukkapenkit alkavat rapistua. Jotkut kukat ovat vielä syyskuussa päässeet parhaaseen kukintaansa, kuten yläkuvan syysleimu. Pääasiassa kukat ovat kuihtuneet ainakin pakkasöiden kourissa.

Perennaistutusryhmät alkavat olla vihertävän, harmaan ja kellanruskean sekamelskaa. Joku viimeinen syysleimun terälehti vielä riippuu sitkeästi kukassa ja eriväriset jaloangervot ovat kuihduttaneet kukkansa kokonaan. Taustalla pionin lehvistö on vielä vihreänä, mutta keltaisen päivänliljan kukkavarret sojottavat ruskeina.

Tässä vaiheessa aina pohdin, leikkaanko perennojen varret talvea varten pois vai jätänkö ne 'talventörröttäjiksi'.

Varsien leikkamatta jättäminen olisi hyvä asia siksi, että lumi (jos sitä sattuu satamaan) kerääntyisi paremmin suojaamaan kasvien juuristoa korkeana sojottavien varsien väliin. Toisten mielestä kuihtuneet kukinnot on parasta leikata pois, jotta kasvi ei käytä voimaansa siementen tuottamiseen vaan juuriston hyväksi. Jonkun mielestä liljakasvit eivat pidä alasleikkaamisesta.

Joidenkin kasvien varsisto ja lehdistö pysyy pitkään kauniina, joten niitä ei edes kovin aikaisin tee mieli saksia pois. Särkyneen sydämen istutusohjeissa kehotettiin valitsemaan sille paikka, jossa se asettuu muiden korkeiden perennojen lomaan niin, että sen varhain epäsiistit varret ja lehdet jäävät piiloon. Valkoinen kookas särjetty sydämeni on kuitenkin lähes viimeisiä raikkaan vihreänä rehottavia ja kasvattelee lisää versoja. Tosin pakkanen alkaa sitä jo puraista. Mirrinmintun versosto on vielä täydessä kasvuvauhdissa.

Kuunliljat ovat omanlaisiaan. Niiden kohdalla leikkaan kuihtuneet kukkavarret vähitellen pois, mutta lehdet saavat jäädä lopullisesti talveksi paikoilleen pehemenemään pakkasen käsittelyssä. Krassit ovat jo tietysti nyt pakkasen pitelemiä - kuva on otettu ennen pakkasöitä. Toiset suosittelevat kuunliljojekin tarkaan pois leikkaamista etanoiden vuoksi, mutta meillä ei ole niitä ilmaantunut.

Mahonia, jota meillä kasvaa monessa paikassa, saa jäädä odottelemaan talven tuloa. Se saa ilmojen kylmentyessä kevyen havusuojan polttavaa kevätaurinkoa varten. Joskus tosin sitä leikataan ja kauniin kiiltävän vihreitä oksia käytetän jouluasetelmiin. Kylmässä oksat säilyvät napakkoina koko talven

Jättiverbenat heiluttelevat vielä pitkiä varsiaan ja taustalla rusopäivänliljan ruskeat kukkavarret ja vihreät lehdet kertovat ohimenneestä runsaasta kukinnasta. Verbenat kaivetaan lopuksi juurakkoina ylös talvehtimaan kellarissa.

Uusi kukkapenkki, varjopenkki, syntyi tammen alle ja kärhöpolun varrelle. Siihen kasvatetut taimet istutettiin elokuun puolella sopivien sateiden aikana. Tälle penkille ei tarvitse tehdä nyt mitään.

Ranskan tulikukat ja purppuratulikukat innostuivat vielä kukkimaan toisen kerran ennen pakkasia. Kaikki kukinta ei ole vielä ohi.

Siis jätänkö perennat talventörröttjiksi vai leikkaanko alas? Useimpien kasvien kannalta se on kuulema yhdentekevää. Takapihalla voisi jättää törröttämään ja etupihalla laikata alas.