Tomaattijuttu

Oikeiden tomaatinkasvattajien kasvihuoneissa ovat tomaatit kasvaneet valtavina pikkutomaattien ryöppyinä tai kannatelleet jämäköinä monen värisiä muhkeina hohtavia hedelmiään. Monet kertovat kasvattaneensa parhaat tomaatit tänä kesänä ulkona seinustalla. Suora auringon lämpö antoi tomaateille parhaan aromin.

Ilman vakavaa suunnitelmaa aloitin myös keväällä tomaatin kasvatuksen. Helmikuun 25. päivänä viipaloin kotimaisen pienehkön tomaatin siten, että viipaleeseen jäi ehjiä siemeniä. Monet kokeilivat viime kesänä tomaatin idätystä suoraan tomaatin viipaleesta. Se tuntui hauskalta ja niinpä piilotin viipaleet multaan.

Viikkoja kului, jopa toista kuukautta ja olin jo melkein unohtanut tomaattipurkit jonnekin nurkkan, kun havaitsin vihreää eloa. Pelastin sieltä muutamia taimia ja annoin niitten päästä alkuun. Koska meillä ei ole kasvihuonetta, valitsin kuusi tainta jatkokokeiluun. Halusin vain nähdä, miten nuo viipaleidätetyt alkavat kasvaa.

Heinäkuussa

Pikku hiljaa kesäkuussa alkoi olla sen verran lämmintä, että vein terhakat taimet ulos vahvistumaan. Kun kokeilutaimet alkoivat ihan oikeasti näyttää tomaattikasveilta ja vaativat lisää multatilaa, oli pakko istuttaa ne isoihin ruukkuihin. Kun ne olivat päässeet näin pitkälle, tomaatin kasvatukseen oli asennoiduttava vakavammin. Valitsin kuusi vahvinta yksilöä loppukokeiluun, sillä tilaa ei ollut useammalle.

Ainoa sopiva paikka niille oli kesäkeittiön viereinen katettu terassi. Siinä ne olivat  suojassa sateelta ja tuulelta. Betoniharkoista muuratun seinän vieressä ne saivat sopivasti auringon lämpöä ja suojaa. Siinä onnistuin jotenkin virittämään kasvustoille tukilangat. Ja ne kasvoivat ja alkoivat kukkia. Kukista alkoi melko nopeasti kehittyä ensimmäisiä terttuja ja tomaatin aihoita. Silloin vasta muistin, että multaan upottamani viipaleet olivat peräisin luumutomaatista. 

Elokuussa

Seinän lämmössä katon alla  tomaattien kumppanuuskasveina saivat kasvaa basilikat, rosmariinit, sitruunamelissat. Jokunen muukin yrttiruukku mahtui mukaan ja jossakin vaiheessa myös pelargoneja päätyi tomaattien seuraan.

Elokuussa

Tomaatit jatkoivat pituuskasvua voimalla ja kukkaterttuja kehittyi lisää. Tertut olivat runsaita ja pitkiä. Joskus heinäkuussa terttuja oli jokaiseen yksilöön kehittynyt 2 tai 3, ja itse tomaattikasvit alkoivat olla pitkiä. Oli pakko katkaista rungot ja karsia vähän alimmaisia lehtiä. Vähitellen ensimmäisiin tomaatteihin alkoi tulla väriä.

Heinäkuussa

Tomaatit kasvatin tavallisessa mustassa mullassa ja lannoitin peruslannoitteella. Multaa pyrin pitämään melko  tasaisen kostena, mutta joskus helteillä saattoi hetkellinen kuivuus yllättää. Varkaita poistin aina niiden ilmestyessä ja rehevää lehtimassaa vähensin. Runkojen katkaisemisen jälkeen tomaattien väri alkoi vähitellen muuttua. Selvä luumutomaatin muoto tuli esiin.

Elokuussa

Tomaattitertut olivat niin runsaita, että oli ihan selvää, että kaikki pikkutomaatit eivät ehtisi kasvaa ja kehittyä eivätkä varsinkaan kypsyä. En ole koskaan aikaisemmin kasvattanut tomaatteja, jotka muodostavat näin runsaita terttuja. Luultavasti näistä jää runsaasti pieniä vihreitä tomaatteja, kun tertun isoimmat valmistuvat punaisiksi. Kuitenkin tästä kokeilusta  jää innostus jatkaa tomaattien kasvatusta, vaikka en ole vuosiin niitä harrastanut. 

Syyskuussa

Nyt yllättivät ensimmäiset hallayöt ja keräsin sitä ennen tomaattitertut talteen ja ne saavat jäädä hetkeksi kypsymään sisälle tertuissaan. Tomaattisadosta ei tullut ylettömän runsasta mutta sitäkin aromirikkaampi. Puuhastelu otettiin rennosti, saatiin aikaan vähän makeita tomaatteja ja päätös, että ensi kesänä kasvatetaan taas viipaletomaatteja.

Syyskuussa

Joskus voi puutarhassa tehdä hauskoja kokeiluja ilman vakavia tavoitteita. Tomaateissa riitti ihmettelyä pitkin kesää ja nyt syyskuussa pikku tomaatteja on vielä kypsymässä. 

Raikasta syyskuun loppu!