Pelkkää sinistä

Nyt on satanut noin viikon päivät, ei ollenkaan kaatamalla, mutta jatkuvasti pilvet ovat riippuneet alhaalla ja vettä on tihkuttanut, sataa ropissut tai se on laskeutunut sumuna alas. Aamulla menin jälleen kitkemään puutarhaa ja kohtasin räjähdysmäisesti levinneen rikkaruohomassan. Silloin minulle selvisi se, että se kasvi, joka kietoi yhdessä yössä Prinsessa Ruususen linnan versoihinsa ei voinut olla mikään muu kuin vesiheinä eli pihatähtimö. Tämä uskomaton kasvi kasvattaa yhdessä yössä monihaaraisen kasvuston erityisesti kasvimaalla paikkoihin, johon on saattanut jäädä pienen pieni alku. Se kietoo mansikat ja herneen varret pauloihinsa. Kitekennän jälkeen ei mene kauaa, kun tilanne on taas sama. Siispä odotan sitä pelastavaa prinssiä, joka tainnuttaisi tämän hurjan kasvuston. Tuo kaivattu pelastaja on tällä kertaa - aurinko! Tule jo aurinkoinen päivä!

Edellä kuvatusta sääkehityksestä johtuen pionien kukinta meni viikossa. Nyt viimeiset riippuvat allapäin sateen runtelemina. Pensasruusujen kukinnot eivät myöskään loista vetisessä säässä ja etenkin hennon vaaleanpunaiset Mustialan ruusut eivät tahdo saada edes nuppujaan avatuksi.

Talven jäljiltä liljojen kukinta on tosi heikkoa ja ainoastaan varjoliljat loistivat komeina. Nyt on sinisten kukkien vuoro ja komeimpana tietysti kohoaa jaloritarinkannus. Niistäkin kuoli kaksi talven aikana. Siniset kukat ovat suosikkejani joten tämä ritari kuuluu niihin.

Vaatimattomana sinisenä kukkapilvenä kasvavat kivireunuksen äärellä karpaattien kellot. Nämä kuvat on otettu ennen viikon sateiden alkua. Nyt kukkavarret ovat taipuneet alas. Ehkäpä aurinko pelastaa nämäkin vielä kukkimaan lisää. 

 Maatiaisritarinkannus on lennähtänyt uuteen paikkaan ja liittyy sinisten kukkien sarjaan omalla oudolla sinivärillään. Toivottavasti näitä nähdään enemmän ensi kesänä.

 Siniseksi voidaan katsoa myös mirrin minttu, vaikka sen kukinnot melkein vivahtavat jo punertavaan. Mirrin minttu on päässyt nyt kukinnan alkuun, sillä viimevuotiset hyvässä kasvussa olleet kuolivat ja  siementaimia oli onneksi säilynyt. Niillä on paikattu monta tyhjää kohtaa.

Sateesta ovat hyötyneet monet kasvit, sitä ei voi kieltää. Esimerkiksi humalat, joita meillä kasvaa vanhanaikaisesti humalasaloissa, ovat kiivenneet korkealle ja kasvattaneet jopa liiankin paljon versoja. Korkeimmalle yltäneet versot ovat jo yltäneet salon huipun yli ja hamuilevat tukea jostakin - ehkäpä lähimmästä puusta. Siellä ne kohoavat kuusien ja mäntyjen latvoja tavoitellen. 

Nyt näyttää aurinko tulevan esiin, siispä aurinkoista viikonloppua!