Daalioiden kilpailu

Istutin daaliat samaan ryhmään suojaiseen paikkaan talon seinustalle. Peitin ne kaksikertaisella harsokerroksella kevään kylmien öiden yli. Oli kätevää, kun kasvit olivat yhdessä ryhmässä ja sain harson asetettua hyvin paikalleen tukirakennelmien avulla. Ne selvisivät hyvin keväästä ja lähtivät kesäkuussa hyvin kasvuun.

Nyt eri tyyppiset daaliakasvit kohoavat rehevinä kilpaillen toinen toisensa vieressä. Väriyhdistelmän harmoonisuus on kaukana, kun ryhmä koostuu erilaisista punaisista ja keltaisesta. Keltainen on ehdottomasti hallitsevin.  Sen kukat avautuvat täysimittaisina soppalautasen levyisinä ja syvyisinä. Ei ihme, että tämä erikoisuus on kulkenut evakkona mukana rajantakaisesta Karjalasta tänne Hämeeseen. 

Tämä karjalainen kukka on paksuvartinen, rehevälehtinen ja kukat ovat painavat, joten se vaatii voimakasta tukemista. Paksuudestaan huolimatta varret saattavat herkästi ratketa kukkien painosta.

Keltainen on keskimmäiseksi korkein näistä ryhmän daalioista ja sen vaaleanvihreä lehtimassa on valloittanut suurimman osan tästä kukkaryhmän alueesta.

Kukan avautuminen kokonaan kestää pari, kolme päivää, jonka jälkeen sen kaikki terälehdet ovat järjestyksessä ja oikeassa asennossa. Kukkien asento on sivulle päin katsova, ei ylös kohtisuoraan. Muutaman päivän kuluttua takimmaiset terälehdet alkavat ruskettua pikku hiljaa ja yleensä leikkaan kuihtuneen kukan pois seuraavan aukeavan tieltä. 

En  ole suuri keltaisten kukkien ystävä, mutta tämän karjalaistyttö on saanut kukkia pihallamme jo useita vuosia. Sen kukkien hämmästyttävän suuri koko ja kasvin muu voimakkuus ovat kuitenkin jotenkin kiehtovia - kuten myös se. että joku on evakkomatkalleen lähtiessään halunnut ottaa daalian juurakon mukaan.

Tummaa vierasperäistä kauneutta edustaa hollantilainen `Nuit d`Ète, joka tarttui mukaani LIDL:n jäännöskorista. Jos evakkoneito on vahva ja rehevä, on tämä hollannitar kaikkein korkein, ylpeä ja hoikempaa sorttia. Pussissa oli kolme peukalon kokoista juurenpalaa ja ne lähtivät voimakkaaseen kasvuun kevään sisäkasvatusaiakana.

Kukka avautuu pienestä tummasta nupusta sähäkän violetiksi kapeitten terälehtien rykelmäksi. Kukat kääntyvät yleensä ylös päin kohti aurinkoa. Ne ovat hyvin kestäviä. Kukinta on alkanut reilut pari viikkoa sitten, eikä yksikään kukka ole vielä osoittanut kuihtumisen merkkejä. Väri niissä syvenee ja kukinto sen kun röyhistyy. Kun keltainen nostaa kukkansa esiin, violetti ottaa sen pian kiinni ja ojentaa omansa korkeammalle auringon paisteelle. 

Kolmas tässä ryhmässä kukkiva daalia on vaatimattomampi punertavakukkinen perusdaalia. Se on ollut meillä vuosia ja kukkinut ja talvehtinut erinomaisesti. Tänä keväänä jaoin juurakon kahtia ja kummatkin osat ovat jälleen reheviä. Tämä kehittää kaikkein eniten kukintoja ja kasvattaa pensasmaisen runsasoksaisen kasvuston. Tämä ei pärjää noille edellä mainituille korkeuskilpailussa, mutta ottaa oman tilansa ja täyttää sen lukuisilla miedon punaisilla kukillaan.

Kilpailu jatkuu, Kenellä on suurimmat kukat? Kuka yltää pisimmäksi yli muiden? Kuka kukkii runsaimmin? Kuka on kaunein? Kun käännän selkäni, luulen kuulevani supinaa daaliapenkistä...