Polkuja sinne tänne

Kesä on kääntynyt loppua kohti ja suurin kukinta on puutarhassa ja luonnossa vähentynyt. Syyskukkijat ovat pitäneet kiirettä. Usein meidän puutarhakuvissa ovat pääosissa parhaillaan kukkivat kasviyksilöt, eikä ympäristöä ole paljoa näkyvissä.

Nyt kurkistetaan puutarhaan laajemmin. Seuraavissa kuvissa näkyy erilaisia polkuja ja reittejä takapuutarhassa. Ensimmäisessä kuvassa laskeudutaan rakennuksen kulmalta alas polkua, joka vie pergolan läpi kohti kesävierasmajaa.

Pergola on alunperin rakennettu tuoksuköynnöskuusamaa varten, mutta se voi kuuman ja kuivan kesän vuoksi melko vaisusti. Sen sijaan Mantsuriankärhö on kiivennyt kuusamaan tukeutuen ja kukkii valkoisena kukkapilvenä. Se oli yksi tämän kesän iloisista yllätyksistä. Kärhö on ollut meillä lähes kymmenen vuotta, mutta ei ole koskaan kunnolla kukkinut. Viime syksynä se siirrettin tähän uuteen paikkaan ja vasta kolmannessa kasvupaikassa se löysi oikean sijan. 

Jos käännytään portailta heti oikealle, edessä on portti kärhöpolulle. Portin molemmin puolin kasvaa ruukuissa punakukkaista ruusupapua, joka on nauttinut lämpimästä kesästä ja on rehevää. Kärhöpolun oikeaan laitaan on rakennettu korkea risuaita, joka antaa kasveille suojaa. Aita on lähes kokonaan alppikärhökasvuston peittämää ja muutamia jalokärhöjä kasvaa niiden suojassa. Tässä kuvassa pilkottaa Warzawska Nike´n tumman violetteja kukkia.

Kun portailta astutaan vähän matkaa vasemmalle, on edessä toinen ruusupapuportti. Se läpi astutaan mietiskelypenkille.

Tätä rauhoittumispaikkaa ympäröi vihreys - kuunliljat, saniaiset, vuorenkilvet, havut. Taustalla näkyy sillan kaide ja sen kupeessa alppiruusu. Tähän istahdetaan illan puutarhakierroksen jälkeen päivän päätteksi.

Mietiskelypaikalta jatketaan matkaa sillalle, joka vie matalan puron yli kohti kaivohuonetta. Oikealle jää alppiruusu ja kosteikkokasveja, luumupuukin kasvaa sillan kupeessa.

Kun käydään kääntymässä kaivohuoneella ja palataan takaisin kohti siltaa, molemmille puolille jäävät riukurakenteiset obeliskit ruusupapukasvustoineen.

Sillan tonen pää johdattaa hevospolulle, joka on saanut nimensä hevospenkistä. Vankkaa lankkua kannattelevat hevospäädyt on veistetty shakkinappuloiden hevosten mukaan - vähän isommassa mittakaavassa.

Hevospolulta polku jatkuu luumutarhaan. Polut kulkevat pääosin nurmikkoisina viherväylinä, jotka ovat vihertyneet omia aikojaan heinästä, apilasta, nurmihumalasta. `Nurmikkoja` leikataan, mutta polut ovat kuivan kesän ansiosta kasvaneet niukasti.

Puutarha on isojen puiden keskellä ja välillä se rajautuu villiin heinikkoon. Aika ajoin luonto tahtoo ottaa vallan ja ryöstäytyy puutarhan puolelle. Oikeastaan puutarha, metsä ja villi luonto yrittävät asettua lomittain kaikessa sovussa.

Luumutarhasta voi kääntyä takaisin kohti pergolaa ja taloa juuripolkua pitkin. Polku on muodostunut  kulkemisesta heinikkoon ja puiden juuret ovat nousseet näkyviin maan pintaan. Vaikka juurikohoumat saattavat joskus ikävästi ottaa kengänkärkeen, en silti millään halua peittää niitä soralla tai murskeella - siinä askeleet kerta kerralta muokkaavat edelleen polun pintaa.

Tällainen polkujen verkosto on vuosien mittaan mudostunut takapuutarhaan, jonka kautta kuljetaan lopulta kasvimaalle ja hyötytarhaan. Kasvimaasta ja sadosta kerron joskus.

Tervetuloa mukaan uudet lukijat!