Välikäsitöitä

Vettä ja räntää on satanut enemmän ja vähemmän viime päivinä. Varsinaiset esikasvatuskylvöt aion aloittaa ensi viikolla. Hankikylvö ei näytä onnistuvan tänä vuonna, joten kylvin viime kuussa joitakin siemeniä ja vein ne kylmäkäsittelyyn kylmään varastoon. Niistä toin jättiverbenan sisään lämpimään ja taimet nousivat parissa päivässä. Ennen kiireempiä kylvötöitä on ollut hyvää aikaa muihin puuhiin ja välikäsitöihin.

Jokavuotiseen tapaan meillä on kaadettu puita ja tehty polttopuita, joita talomme kolme tulisijaa ja pihalaavu kuluttavat. Kovat tuulet ovat puhaltaneet ja niiden  aikana on tullut seurattua lähikuusien latvojen reipasta heilahtelua.  Jotta rakennusten katot välttyvät puiden kaatumisen vaurioilta, oli aika kaataa muutamia korkeita kuusia. Vaari hoiti moottorisahatyöt ja minä siivoilin loppuja.

Vaikka ilma oli kosteaa ja viileää, kuusen havujen tuoksussa oli mukava puuhailla. Työ oli roskaista ja sotkuista, mutta nythän on havaittu metsän ja maan ainutlaatuiset terveellisyystekijät. Sieltä niitä imeytyi saman tein.

Oikein sateisina päivinä ehdin jälleen penkoa mittavaa tilkkuvarastoani. Tilkut ovat hyvin sekalaista tavaraa ja pientä silppua. Yritän käyttää niitä johonkin kokonaisuuteen, sillä osa tilkuista on käsin värjättyjä tai painettuja. Ensimmäiseksi kokosin tilkkuja sinisävyiseen tilkkupeittoon.

Tilkkutyö on sellainen menetelmä, jossa ei tarvitse seurata tarkkaa työohjetta ja se sopii minulle. Työn voi suunnitella kokoamalla palaset ja miettiä lopullista rakennetta vähitellen. Isossa työssä paras ratkaisu on levittää tilkut lattialle ja hamotella siinä niiden paikat. Tiettyjä teknisiä periaatteita, kuten kokoonpanon järjestystä täytyy noudattaa.

Tämä peitto koostuu neliön ja suorakaiteen muotoisista tilkuista. Keskikohta muodostuu neljästä pienestä neliöstä. Niitä ympäröivät vuoroin vaalean ja tummemman siniset reunukset. Näin muodostuvat blokit on liitetty toisiinsa vaaleilla ja keskisinisillä suikaleilla.

Reuna muodostuu vihertävistä ja harmaansinisistä tilkuista, jotka aivan ylimmässä kuvassa ovat vielä irrallisina.

Tästä tulee peiton oikea puoli ja peitosta puuttuu vuorikangas ja kerrosten väliin tuleva vanu. Lopuksi kerrokset yhdistetään reunakaitaleella ja tikataan yhteen käsin ompelemalla läpi kerrosten.

Tämä suorakulmaisten tilkkujen yhdistäminen on minulle hyvin tuttua, sillä olen tehnyt monia tilkkupeittoja tällä tavalla. Halusin kokeilla myös kolmiokuviota. Kolmiomenetelmää käyttäen tein sohvatyynyn päällisen - tai oikeastaan vasta tyynyn etupuolen.

Tilkkuompelussa voi käyttää erilaisia nopeuttavia tai sarjatyömäisiä menetelmiä. Värikolmioita syntyy näin. Asetetaan kaksi eri väristä tilkkua oikeat puolet vastakkain, ommellaan kaksi ommelta kulmasta kulmaan ja leikataan kolmiot erilleen ommelten välistä. Saadaan kaksi tilkkua, joissa kummassakin on kolmiokuvio.

Käytin kolmiotilkkujen lisäksi yhtenäisiä neliötilkkuja, joihin valitsin kasviaiheisia kankaita eli tummanvihreät ja valkopohjaiset. Tilkuista voi suunnitella haluamansa sommitelman. Asetin vuorotellen kolmiotilkun ja kokonaisen neliötilkun ja liitin ne jonoiksi. Jonot ompelin yhteen neliömäiseksi pinnaksi, joka on tyynyn päällisen koko.

Tilkkuoppaissa painotetaan yleensä sitä, että kannattaa käyttää samanlaatuisia kankaita. Se tuli hyvin esiin kolmiomentelmässä. Tumma kangas oli venyvämpää kuin muut ja sen vuoksi kolmiokulmia ei tahtonut saada täsämällisesti kohdalleen. Suorareunaisia tilkkuja yhdistäessä kankaiden laatu ei tule niin selvästi esiin.

Reunustin kolmiopalapelin vielä tiilenpunaisilla suikaleilla ja näin tyynyn päällipuoli on valmis. Tikkaan sen koneella kiinni tukevaan puuvillakankaaseen, jotta tyynyä voi reippaasti käyttää. Tyynyn selkäpuoleen tarvitaan vielä kangas, lisäksi vetoketju ja lopullinen kokoonpano voidaan tehdä.

Tämäkin työ on siis vielä kesken. Se ei haittaa, sillä  monimutkaiset kokoamisvaiheet on jo tehty ja vuorittamisia ja tikkamisia voi tehdä vähän kerrallaan. Jossakin vaiheessa on mukava koota tyynynpäällinen ja peitto valmiiksi.

Hyvää sunnuntaista naistenpäivää!