Suomalaisia perinnekasveja 1/2

 Torpan puutarhaan on pyritty keräämään perinteisesti suomalaisissa pihoissa kasvaneita puutarhakasveja, perinnekasveja. Käsiini osui  Suomalaiset perinnekasvit kirja, johon professori Jouko Rikkinen on koonnut lähes 200 ruohovartista Suomessa pitkään kasvatetettua koristekasvia. Puita ja pensaita ei ole tähän kokoelmaan mahtunut.

Perinnekasvit ovat niitä, joita on lähes kaikissa puutarhoissa, koska niitä on jaettu siemeninä ja taimina tuttaville ja lähes jokainen muistaa niitä nähneensä joskus elämänsä aikana. Ne ovat tavallaan hyvin arkipäiväisiä ja tuttuja, mutta toisaalta ne kertovat pitkästä puutarhahistoriasta ja kasvien sitkeydestä.

Suomessa on kasvatettu näitä kasveja lähes 500 vuotta, ensin hyötykasveina ja rohtoyrtteinä ja vasta 1700-1800- luvulla niitä ryhdyttiin kasvattamaan puutarhan somistukseksi.

Kirjassa on kustakin kasvista suurikokoinen, havainnollinen kuva ja lyhyt tietopankki sen ulkonäöstä, kasvupaikasta, historiasta ja hoito-ohjeet. Ilmeisesti monet kasvit ovat vuosisatojen kuluessa hävinneet, mutta osa on muuttunut hyötykasvista koristekasvikäyttöön  ja juuri nämä ovat edelleen hyvin suosittuja. Vasta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa puutarhaharrastus tässä mielessä pääsi alkuun. Puutarhojen kukkaistutusmuoti on siis melko nuorta.

Koska olemme juuri tällaista kasvikokoelmaa pyrkineet keräämään pihaamme, halusin selvittää, mitä kasveja olemme jo saaneet kasvamaan omaan puutarhaan. Yllättyneenä huomasin, että lähes puolet eli noin sata kasvia löytyy meiltä, mutta osa on niin vaatimattomia, että en ole niitä edes kuvannut. Paljon kauniita kasveja kuitenkin puuttuu. Seuraavaksi täytyy metsäsätää niitä. Tässä postauksessa ja seuraavalla kerralla luettelen kuvien kera joitakin meidän perinnekasvejamme. Kasvit ovat ihan vapaassa järjestyksessä.

VAARIN TORPAN PERINNEKASVEJA

HUMALA  Humulus lupus

Humala on kotoisin Euraasiasta ja pohjois-Amerikasta. Sitä on todennäköisesti kasvanut meilläkin luonnonvaraisena etelässä. Humala on yksi vanhimpia hyötykasveja pihoissa, sillä sitä viljeltiin jo keskiaikana ja 1400-luvulla maalain määräämänä joka talossa tietty salkomäärä.

Humala oli hyöty- ja rohdoskasvi, mutta nyt se on yleinen köynnös koristetarkoituksessa.

Meidän pihallamme on useita humalakasveja, maatiaishumalaa ja ulkomaista lajiketta. Humalat kasvavat saloissa tai ristikoissa ja menestyvät hyvin. Tuuli saattaa riipiä lehvistöä myrskyisellä säällä ja hellekesinä oli kirvoista haittaa.

Joku kasveista on hankittu puutarhakaupasta, mutta suurin osa on jakotaimia.

KEVÄTSAHRAMI Crocus vernus

Sahrami eli krookus on kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopasta, jossa sitä kasvaa luonnonvaraisena. Meille Suomeen se on vakiintunut 1800-luvun loppupuolella.

Torpalla  krookukset on sijoitettu isojen kivien juureen, jotta kevätaurinko pääsisi niitä herättelemään. Vain siniset sahramit ovat säilyneet, keltaiset ja valkoiset ovat hävinneet. Mukulat on aikoinaan hankittu puutarhakaupasta vuosia sitten.

TULPPAANI Tulipa xxx

On kiinnostavaa, että tulppaanin kantamuodot tuotiin 1500-luvulla Turkista ja jo 1700-luvulla oli syntynyt valtava määrä risteymiä. Lopullinen jalostustyö tehtiin Hollannissa ja sipuleista tuli todellista arvotavaraa, jotka saattoivat rahamarkkinat myllerrykseen. Suomeen tulppaanit kotiutuivat vasta 1800-luvun alkupuolella.

Meidän puutarhassa tulppaanit eivat ole saavuttaneet suurta menestystä. Sopivia valo-olosuhteita ei tahdo löytyä. Siitä huolimatta syksyllä on kuitenkin istutettu taas muutamia kymmeniä tulppaanin sipuleita. Kevät näyttää!

SAKSANKURJENMIEKKA Iris germanica

Saksankurjenmiekan alkuperää ei tunneta, mutta arvellaan se olevan Välimeren maiden luonnonlajien risteymä. Suomessa sitä on kasvatettu jo 1600-luvulta lähtien ja 1800-luvulla se ei enää ollut oikein muodissa uutuuksien kerääjien keskuudessa.

Meidän pihassa tämä kasvi elelee vaatimattomana ja joskus hyvänä kesänä saattaa innostua kukkimaan useallakin kukkavanalla. Alku tähän kasviin on saatu merenrantakallioiselta pihalta.

PIKKUTALVIO Vinca minor

Pikkutalvio on kotoisian Keski-Euroopasta ja Keski-Aasiasta. Sitä on kasvatettu suomalaisissa puutarhoissa jo 1700-luvulla rohdoskasvina. Talvio menestyy niin hyvin Suomessa, että se helposti karkaa puutarhasta omille teilleen ja kasvaa entistä vahvempana. Meillä pikkutalvio toimii maanpeittokasvina esimerkiksi hedelmäpuiden alla. Ensimmäiset kukat keväällä ilmaantuvat näkyviin yleensä jo lumen seasta. Ensimmäiset alut on saatu tuttavalta.

KEVÄTVUOHENJUURI Doronicum orientale

Kevätvuohenjuuri kasvaa luonnonvaraisena Kaakkois-Euroopan ja Lounais-Aasian vuoristoissa. Kevätvuohenjuuri tuli Suomeen jo 1800-luvulla, mutta oli pitkään harvinainen. Se on erikoista, sillä tämä kasvi on vaatimaton ja menestyy myös pohjoisosissa Suomea. Nyt se on kuitenkin hyvin yleinen ja helppo kasvatettava. Torpan puutarhaan ensimmäiset taimet tulivat postimyyntikuvastosta joskus ikuisuuksia sitten. Sen jälkeen sitä on ahkerasti uudistettu ja jaettu. Se on aina varma kevään kukkija ja lehtiruusukkeet ovat kukinnan jälkeenkin kaunistuksena kukkapenkin reunassa.

KOTKANSIIPI Matteuccia struthiopteris

Kotkansiipi kasvaa luonnossa Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan kosteissa metsissä. Myös Suomessa kosteissa metsissä isot saniaiset ovat yleisiä ja niitä on vähitellen ryhdytty siirtämään puutarhojen koristeeksi. Ainakin 1900-luvun alussa suomalaisissa taimistohinnastoissa esiintyy jo kaunis lehtikasvi, kotkansiipi. Meidän pihaamme nämä saniaiset tulivat eräästä vanhasta pihasta, josta niitä haluttiin poistaa. Ne kasvattavat ahkerasti uusia alkuja ympärilleen ja meillä on aina uusia alkuja, jos joku niitä haikailee.

PIONI Paeonia lactiflora

Pioni on kotoisin Kiinasta ja Euroopassa niitä alettiin kasvattaa jo 1500-luvulla. Alkuperäinen tarhapioni oli rohdoskasvi, missä tarkoituksessa se ilmeisesti tuotiin Suomeen 1600-luvulla. 1900-luvun alussa erilaiset  pionit olivat jo tunnettuja. Kuvan esittämä yksinkertainen kiinapioni tuli torpalle vahigossa. Sain ystävältä multapaakussa jonkin muun kasvin ja seuraavana keväänä havaitsin sen juurella pienen pienen pionin alun. Nyt tuotoksena on kaksi laajaa pionikasvustoa, joiden kukinta on upeaa jo aikaisin keväällä.

IDÄNUNIKKO  Papaver orientale

Idänunikot ovat moninainen ryhmä erilaisia risteymiä ja lähtöisin ne ovat Keski-Aasiasta. Euroopassa niistä tuli hyvin suosittuja jo 1700-luvulla ja Suomessakin niitä viljeltiin jo 1800-luvulta lähtien. Tämä torpan idänunikko kukki viime kesänä ensimmäisen kerran. Siemenet otin entisessä pihassa kasvaneesta kukinnosta ja kylvin niitä kukkapenkkiin. Ainakin neljä-viisi vuotta seurasin pienten karvaisten versojen kasvua ilman kukinnan ilmestymistä. Nyt se on todennäköisesti kotiutunut ja entisten kokemusten perusteella juuret ovat hyvin syvällä. Odotamme siis kukintaa myös ensi kesänä.

ROHTOSORMUSTINKUKKA Digitalis purpurea

 

Sormustinkukka on kotoisin Keski-Euroopasta ja se on tunnettu rohdoskasvi. Sitä on kasvatettu vuosisatoja Euroopassa ja Suomessa tiettävästi ainakin 1800-luvulla. Siitä tuli suosittu puutarhakasvi monivärisyytensä ja helpon lisääntymisen ansiosta.  Usein nykyään kuulen jonkun aloittelevan puutarhurin ihmettelevän, minne sormustinkukat hävisivät. Liian huolellinen kitkijä sattaa kitkeä seuraavan kesän kukkijat pois pieninä taimina. Torpan puutarhan sormustinkukat saivat alkunsa yhdestä puutarhakaupasta hankitusta siemenpussista. Nyt ne kylväytyvät omin päin ja niitä myös kylvetään. Viime syksynä keräsin valkoisen sormustinkukan siemeniä, joita haluaisin lisätä, koska ne erottuvat selkeinä monivärisessä perennapenkissä.

 LEHTOAKILEIJA Aquilegia vulgaris

Luonnonvaraisena lehtoakileija kasvaa Keski- ja Etelä-Euroopassa ja on mahdollisesti kasvanut myös Suomen eteläisissä lehdoissa. Jo keskiajalta on siitä mainintoja ja 1600-luvulla se esiintyy kasviluetteloissa. Akileijasta on kehittynyt monia jalolajikkeita, joiden koko, värit ja muodot voivat vaihdella. Torpan pihaan akileijat ovat tulleet entisen pihan taimista ja siemenistä ja joitakin jaloakileijataimia on hankittu puutarhakaupasta. Tummnpunaisen sävyisiä taimia on ostettu Huovilan puiston taimimyymälästä Kärkölästä. Kun kaikki alkuperäisen vaaleat ja siniset, sekä jalot että villit, ovat ristetyneet tummien punasävyisten kanssa, on värivalikoima yllätys. Kun tekee siemenkyvlvön, ei koskaan tiedä, mitä sieltä syntyy. Akileijat ovat meidän puutarhan tärkeitä kasveja ja viihtyvät hyvin valossa ja varjossa.

 SYYSLEIMU Phlox paniculata

Syysleimut ovat kotoisin Pohjois-Amerikan itärannikolta. Eurooppaan ja Suomeen ne tuotiin 1700-luvulla. Koska niiden alkuperämaan ja Suomen ilmasto on jossain määrin samanlainen, ei ole ihme, että kukat kukoistavat meillä niin hyvin. Syysleimuista onkin tullut yksi yleisimmistä kukista puutarhoissa.  Kukkien värivalikoima on tullut moninaiseksi ja leimuilla on eräs ihana ominaisuus - tuoksu - joka tuntuu iltaviileydessä eksoottiselta. Meille leimun taimia hankittiin aikoinaan muutama kappale puutarhakaupasta ja ne ovat runsastuneet ja viihtyvät hyvin puutarhassamme.


Tässä muutamia esimerkkejä oman puutarhamme perinnekasveista. Ne ovat kaikille tuttuja ja tavallisia - jopa ihan arkisia. Jonkinlaista hohtoa niille kuitenkin antaa historia. Satoja vuosia ne ovat kasvaneet meidän lähellämme ensin rohtoina, sitten kartanopuutarhojen komistuksena ja viimein joka torpan ja mökin porraspielessä. Ne ovat sitkeitä kasveja ja monet niistä tulevat aika ajoin "muotiin". Onpa mukavaa, jos puutarhassasi on joku perinnekasvi!

Toinen sarja meidän perinnekasvejamme tulee myöhemmin!