Sammaloitunutta

Onko sammal jo päässyt hyväksytyksi puutarhakasviksi? Kevään tulvivassa puutarhaviestinnässä on jossakin rakosessa vilahtanut tällainen asia: Sammalta on ryhdytty kasvattamaan ihan taimiruukuissa kuten mitä tahansa kasvia - olenkohan nähnyt unta? Tämä kuitenkin olisi uudenalainen mahdollisuus torpan pihassa - tai itse asiassa, sitä sammalta on nyt jo ihan riittävästi.

Torpan pihan viheriöt ovat tässä vaiheessa ihan sammalta, ei nurmikkoa. Sammalhan kasvaa hurjana happamessa maaperässä, tiukassa ja varjoisessa alustassa. Meillä ei ole koskaan perustettu nurmikoita, vaan polkuja on ryhdytty leventämään ja vähitellen on ruohoa leikattu aina vaan laajemmalta alueelta. Maaperä on hapanta ja osin kosteaa ja suuret havupuut pihan yllä pitävät neulasmassansa kautta huolta siitä, että happamuus senkun lisääntyy.

Hyötypuutarhassa ja kukkapenkeissä tietysti maaperää parannetaan kalkitsemalla, mutta välimaastossa sammal on saanut lisääntyä rauhassa. Erilaista sammalta löytyy periksi antaneen murskeen seasta ja tietysti siitä viheriöltä, joka kesän mittaan muuttuu osittain erilaisten kasvien, heinän ja apilan ja maahumalan peittämäksi viheralueeksi. 

Reunuskivet tuppaavat välillä hautautumaan sammalen alle ja se kerää paljon muuta kariketta ympärilleen. Mitä kaikkia erilaisia sammalia onkaan olemassa?

Sammal reunustaa porraskiviä, kasvaa kivien päällä ja peittää vanhat betonilaatat alleen. Se siis todistettavasti viihtyy meidän pihassa. Taistellako sammalta vastaan vai annetaanko sen olla sijoillaan?

Koska sammalet ovat niin hyvin viihtyneet meidän puutarhassamme, annetaan niiden olla ja levitä. Lisäksi olen suunnitellut jopa käyttäväni niitä hyväksi ruukkuistutuksissa. Ruukkuun voi kerätä kivikkokasveja, kiviä ja sammalta. Sammalta on niin paljon, että sitä voi hieman siirtää paikasta toiseen. Saapa nähdä mitä siitä tulee!

Olisi hauska kuulla, onko sammal jo päässyt kunnialliseen asemaan tulevilla puutarhamessuilla! Antoisaa messuviikonloppua kaikille sinne ehtiville!