Neljä kulkuria

Vielä ei malta jättää kurkistelemasta kesää, kun pimeys sen kun lisääntyy ja lumet hävisivät. Katsotaanpa, minkälaisia kulkureita meiltä löytyi viime kesänä.

Puutarhoissa on aina noita ikuisia kulkureita, jotka ilmestyvät milloin minnekin kukoistamaan, toiset harmiksi ja toiset iloksi. Pukinparta on sellainen haihattelija, että sen alkuja putkahtelee esiin uusista paikoista. Se on luonnokasvi ja ihan tarkoituksella aikoinaan napattiin sen siemenhöytyjä mukaan jostakin tienpenkasta. Se näytti jotenkin oudolta korkeine varsineen ja runsaine keltaisine kukkineen. Kasvikirjan mukaan se tunnistettiin pukinparraksi ja on vieläpä melko harvinainen. Siemenet sitten kylvettiin ja niinpä ilmaantui vaatimaton lehtitupsu, joka juuri ja juuri erottui heinikosta. Se kasvoi korkeaksi ja aloitti kukinnan kesäkuussa. Kukat eivät ole kovin ihmeellisiä, keltaisia päivänkakkaramaisia. Jännitys liittyykin siihen, ehditkö nähdä kukan avautuneena. Kukka aukeaa joskus aamun hetkinä ja napsahtaa taas iltapäivän puolella kiinni auetakseen taas seuraavana aamuna. Jos on sateista, ei kukinto aukea.

Pukinparta 

Koska varret ovat korkeita, hakkaa sade ne usein maahan. Kukkimista se ei haittaa ja kukinta kestää pitkään loppysyksyyn.

Vähitellen kukkien rinnalle ilmaantuu siemenuppuja, jotka ovat tiukasti kiinni, kunnes tulee riittävän aurinkoinen ja ehkä tuulinenkin aamu. Silloin siemennuppu avautuu kuin taikaiskusta ja tehokkailla laskuvarjoilla varustetut siemenet pääsevät leijaileman ilmaan, kuten voikukalla.

Tämä kulkuri on peräisin karuilta tienpenkoilta ja sen siemenet näyttävät itävän juuri kuivassa ympäristössä helposti, sillä uusia alkuja ilmaantuu jopa murskepäällysteen läpi. Siellä nuo siemenkimput saavat heilua ja uusia alkuja ilmaantuu minne milloinkin. Se on ilmeisesti kaksivuotinen ja kasvin saa helposti myös nyhtäistyä pois, jos se valitsee täysin sopimattoman paikan. Tuntuu oudolta, että se tietojen mukaan on jokseenkin harvinainen, kun se meillä leviää tehokkaasti. Tosin emme mekään sellaista olleet aikaisemmin tavanneet, kun se tienpenkalta löytyi. Pukinparta on nyt tullut meille jäädäkseen.

Tuttu kulkija on tulikukka, joita meillä on molempia, tummaa tulikukkaa ja ukon tulikukkaa. Jälkimmäinen on huomattavsti aktiivisempi hiippailija, joka onnistuu levittämään pienen pieniä mustia siemeniään varsin laajalti.

Tumma tulikukka

Tumma tulikukka pysyttelee enimmäkseen paikoillaan ja nousee aina uudestaan samalla paikalla. Kasvikirjan tietojen mukaan se on jokseenkin harvinainen.

 Ukon tulikukka

Ukon tulikukka näyttää olevan kaksivuotinen. Ensimmäisenä vuotena - esimerkiksi nyt syksyllä - se kasvattaa rehevän lehtiruusukkeen ja seuraavana vuonna kukinnot. Lehdet ovat "vanukekarvaiset" ja koko kukinto tähkämäisen mahtava. Kukinto avautuu pikkuhiljaa alhaalta ylös päin ja on koristeellinen ihan loppuun asti. Tulikukkia saa ilmaantua meillä moneen paikkaan ja jopa siirtelen taimia keväällä sopiviin kohtiin.

Tulikukista saa kerättyä helposti siemeniä, jos sen oma leviämisinto ei riitä. Mekin olemme aikoinaan tuoneet siemenet pihaamme. Nyt meillä tulikukkamassoja nousee esiin riittävästi ilman kylvämistä. Sen karvaiset ensi vuoden lehtiruusukkeet ovat jo sellaisenaan hauskoja.

Purtojuuret ovat aluperin kasvaneet näillä paikoilla ja kiinnitin niihin huomion niiden pallomaisten kukintojen vuoksi. Purtojuuri on yleinen, mutta kuuluu hieman rehevämpään ympäristöön kuin edelliset kulkurit. Se on hienostunut eikä huiski siemeniään yltympäriinsä vaan pudottaa ne sievästi vaaksan päähän ja näin muodostaa viihtyisän kukkaperheen. Hennot kukinnot pääsevät paremmin esiin, kun kasveja on useita samassa rykelmässä.

Purtojuuri

Purtojuuri kukkii vasta loppukesällä ja houkuttelee hyönteisiä, vaikka näissä kuvissa ei yhtään esiinny. Alakuvassa näkyy purtojuuriperheen sievä ryhmä keräämässä voimia ensi vuoden kukintaan.

Terttualpin lisäksi meillä nousee sinne tänne ranta-alpi. Yksi yksilö on aikoinaan tuotu pihan kosteimpaan kohtaan sillan ja alppiruusun kainaloon. Nyt ranta-alpeja nousee vuosittäin useita yksilöitä, vaikka meillä ei rantaa ole näkyvissä. Se hakee aina uuden paikan ja on yksi- tai kaksivuotinen - en ole havainnut mitään pientä alkuruusuketta. Tänä vuonna yksi kukinnoista kukoisti alppiruusun vieressä useammalla kukkavanalla. Sen annettiin kuihtua ja kuivua niille sijoilleen, jotta se voisi taas kylväytyä lähitienoolle omatoimisesti.

Ranta-alpi

Monia muitakin kulkureita puutarhassa kulkee vuodesta toiseen uusia paikkoja etsien, mutta kaikkia ei ole kuvattu. Toiset vastaanotetaan ilolla ja toiset nostattavat harmistuksen. Joskus kulkuri sekoittaa pahasti kukkapenkin värimaailman tai järjestyksen ja jättää kunnon puutarhakasvit varjoonsa. Mutta jos kulkuri itse valitsee kasvupaikkansa, se varmasti tulee siinä hyvin viihtymään ja kukinnallaan ilahduttamaan. Aika usein meidän puutarhassa sen annetaan kasvaa ja kukoistaa!

Yritetään kestää tätä kaamosta kesäkuvien kanssa!

Puhtia viikon alkuun!