Mitä tapahtui kasvimaalla?

Heinäkuun puolen välin jälkeen kerroin kasvimaan kuulumisia. Siinä vaiheessa kuivuus oli jarruttamassa kasvua ja juurikasvit olivat jääneet jälkeen tavanomaisesta. Porkkanat ja etenkin punajuuret kärvistelivät hiekkaisessa maassa.

Vuoden 2017 hyvien kokemusten jälkeen halusin jälleen luoda potagermaisen kasvimaan tälle suorakaiteen muotoiselle alueelle. Kasvipenkit muodostettiin symmetrisen säännöllisesti ja alueen kulmiin pystytettiin riukuobeliskit.

Tavoitteena oli saada aikaan hyötykasvimaa, josta saadaan monenlaista ruoka-ainesta ja sen lisäksi myös kauneutta katsottavaksi.

Päätin jättää daaliat ja isot kukkakasvit pois potagerista ja käyttää vain helppoja kesäkukkia. Näin  panostetaan enemmän hyötykasvatukseen. Taustalla näkyvän matalan risuaidan viereen nousi kesän mittaan runsas ruiskaunokki- ja unikkokukoistus. Potagerin keskustaa korostamaan asetetettiin aurinkokello ja sen ympärille istutin samettiruusuja ja kesäpäivänhattuja.

Kasvimaan reunuskasviksi kylvin ikikiitollista kehäkukkaa ja sinne tänne harsokukkaa. Kulmien riukurakennelmiin kohosi tuoksuherne. Näillä vaatimattomilla kukkivilla kasveilla onnistuttiin varsin hyvin luomaan potagermainen kukoistava tunnelma. Oman lisänsä antoivat kukkivat herneet ja pavut sen ajan, kun niiden kukintaa riitti.

Kukintatalkoisiin osallistuu myös porkkana, Hyötykasviyhdistykseltä hankittu `Rainbow`. Se jaksaa kukkia, vaikka juuretkin tuottavat tulosta. Oranssia, valkoista, keltaista ja tummanliilaa porkkanaa kehittyy syötäväksi. Näistä kun saisi kerättyä siemenet, olisi ensi kesäksi mielenkiintoista porkkanaviljelystä tiedossa.

Kasvustot rehevöityivät elokuun alkuun mennessä kiitettävästi, joten kasvimaa näytti kohtalaisen hyvältä ja kukoistavalta.

Tähän mennessä on potagerin satoa käytetty paljon: retiisit, tillit ja herneet on popsittu melkein loppuun.  Ennätysmäisen hyvin menestyivät tänä vuonna pavut, joka onkin vuoden vihannes. Meillä kasvoi kolme eri papulajiketta, joista satoisin on `Sanguigno ´. Sen muhkeat palot ovat punaisen marmorikuvion peittämät ja kookkaat. Punainen kuviointi ikävä kyllä häviää keitettäessä ja pavut on syytä käyttää, kun vihreää pohjaväriä on näkyvissä, sillä sen hävitessä niistä tulee sitkeitä ja ikävän harmaita kypsinä. Vihreitä pitkiä papuja tuottava taitepapu `Saxa` tuottaa satoa edelleen ja pavut ovat maukkaita. Taitepapu `Sunray`oli kaikkein varhaisin, mutta sato myös päättyi nopeammin. Pavut ovat kasvina todellisia lämpimän kesän suosikkeja. Aluksi ne joutuivat harson alla kärsimään pakkasöistä, mutta selvisivät niistä nopeasti. Juurikasvien kituessa kuivuudessa, pavut kasvoivat rehevinä ja nauttivat lämmöstä eikä niitä edes kasteltu.

Mainio sato on tulossa siis pavuista ja kohtalainen porkkanoista. Punajuuret kärsivät eniten kuivuudesta jopa niin, että jouduin tekemään uusintakylvöä. Niistä ei kerry kovin kummoista tulosta. Hernesato jäi myös niukaksi, mutta sitä olisi voinut kylvää useampia eriä ja runsaammin, jos oli aavistanut kesän säätilan. Ensi kesänä täytyy varautua paremmin. Keltasipulit kasvoivat mukavasti ja niitä olisi pitänyt istuttaa enemmän, sillä tuhkakäsittely antoi hyvän suojan tuholaisia vastaan. Aiemmin sipulit ovat herkästi joutuneet sipulikärpäsen pilaamiksi.

Kun rivien reunaan penkissä jäi tilaa, kylvin vielä uuden erän lehtisalaattisekoitusta, joka näyttää nyt raikkassa elokuun säässä kasvavan nopeasti.

Potagerkasvimaa antoi nyt toisena vuonna peräkkäin ihan kohtuullisen sadon hyötykasviksista ja ilahdutti silmää pitkin kesää. Koska se on osoittautunut juuri sellaiseksi, mihin se suunniteltiin, jatketaan edelleen ensi kesänä samalla linjalla. Siitä tulee ilmeisesti pysyvä potager ja sen vuoksi esimerkiksi reunakasveiksi istutetaan monivuotisia kukkivia kasveja. Penkit ja käytävät muodostetaan ilman lavakauluksia ja käytäväkatteita. Näin penkkijakoa voi vuosittain muuttaa. Penkkien kitkeminen ja käytävien puhtaanapito sujui kätevästi.

Hyötytarhan muuhun satoon palaan myöhemmin, kunhan syksy etenee. Enää muutama päivä elokuuta ja sitten alkaa oikea syksy!

Polkuja sinne tänne

Kesä on kääntynyt loppua kohti ja suurin kukinta on puutarhassa ja luonnossa vähentynyt. Syyskukkijat ovat pitäneet kiirettä. Usein meidän puutarhakuvissa ovat pääosissa parhaillaan kukkivat kasviyksilöt, eikä ympäristöä ole paljoa näkyvissä.

Nyt kurkistetaan puutarhaan laajemmin. Seuraavissa kuvissa näkyy erilaisia polkuja ja reittejä takapuutarhassa. Ensimmäisessä kuvassa laskeudutaan rakennuksen kulmalta alas polkua, joka vie pergolan läpi kohti kesävierasmajaa.

Pergola on alunperin rakennettu tuoksuköynnöskuusamaa varten, mutta se voi kuuman ja kuivan kesän vuoksi melko vaisusti. Sen sijaan Mantsuriankärhö on kiivennyt kuusamaan tukeutuen ja kukkii valkoisena kukkapilvenä. Se oli yksi tämän kesän iloisista yllätyksistä. Kärhö on ollut meillä lähes kymmenen vuotta, mutta ei ole koskaan kunnolla kukkinut. Viime syksynä se siirrettin tähän uuteen paikkaan ja vasta kolmannessa kasvupaikassa se löysi oikean sijan. 

Jos käännytään portailta heti oikealle, edessä on portti kärhöpolulle. Portin molemmin puolin kasvaa ruukuissa punakukkaista ruusupapua, joka on nauttinut lämpimästä kesästä ja on rehevää. Kärhöpolun oikeaan laitaan on rakennettu korkea risuaita, joka antaa kasveille suojaa. Aita on lähes kokonaan alppikärhökasvuston peittämää ja muutamia jalokärhöjä kasvaa niiden suojassa. Tässä kuvassa pilkottaa Warzawska Nike´n tumman violetteja kukkia.

Kun portailta astutaan vähän matkaa vasemmalle, on edessä toinen ruusupapuportti. Se läpi astutaan mietiskelypenkille.

Tätä rauhoittumispaikkaa ympäröi vihreys - kuunliljat, saniaiset, vuorenkilvet, havut. Taustalla näkyy sillan kaide ja sen kupeessa alppiruusu. Tähän istahdetaan illan puutarhakierroksen jälkeen päivän päätteksi.

Mietiskelypaikalta jatketaan matkaa sillalle, joka vie matalan puron yli kohti kaivohuonetta. Oikealle jää alppiruusu ja kosteikkokasveja, luumupuukin kasvaa sillan kupeessa.

Kun käydään kääntymässä kaivohuoneella ja palataan takaisin kohti siltaa, molemmille puolille jäävät riukurakenteiset obeliskit ruusupapukasvustoineen.

Sillan tonen pää johdattaa hevospolulle, joka on saanut nimensä hevospenkistä. Vankkaa lankkua kannattelevat hevospäädyt on veistetty shakkinappuloiden hevosten mukaan - vähän isommassa mittakaavassa.

Hevospolulta polku jatkuu luumutarhaan. Polut kulkevat pääosin nurmikkoisina viherväylinä, jotka ovat vihertyneet omia aikojaan heinästä, apilasta, nurmihumalasta. `Nurmikkoja` leikataan, mutta polut ovat kuivan kesän ansiosta kasvaneet niukasti.

Puutarha on isojen puiden keskellä ja välillä se rajautuu villiin heinikkoon. Aika ajoin luonto tahtoo ottaa vallan ja ryöstäytyy puutarhan puolelle. Oikeastaan puutarha, metsä ja villi luonto yrittävät asettua lomittain kaikessa sovussa.

Luumutarhasta voi kääntyä takaisin kohti pergolaa ja taloa juuripolkua pitkin. Polku on muodostunut  kulkemisesta heinikkoon ja puiden juuret ovat nousseet näkyviin maan pintaan. Vaikka juurikohoumat saattavat joskus ikävästi ottaa kengänkärkeen, en silti millään halua peittää niitä soralla tai murskeella - siinä askeleet kerta kerralta muokkaavat edelleen polun pintaa.

Tällainen polkujen verkosto on vuosien mittaan mudostunut takapuutarhaan, jonka kautta kuljetaan lopulta kasvimaalle ja hyötytarhaan. Kasvimaasta ja sadosta kerron joskus.

Tervetuloa mukaan uudet lukijat!

Trooppinen heinäkuu

Töyhtöangervo

Heinäkuu alkoi aurinkoisen lämpimänä.

Monet angervot kukkivat valkoisin ja tai vaaleanpunertavin kukin.

Töyhtöangervon komeat, valkoiset kukat kasvoivat ennennäkemättömiin mittoihin ja

ne kestivät kauniisti koholla ensimmäisiin sateisiin.

  Keijuangervo

Keijuangervo oli vaaleanpunertavan kukkamassan peittämä

 ja kimalaisilla oli kerrankin mettä.

 Pihlaja-angervo

Pihlaja-angervot aloittivat kukinnan jo heinäkuun alussa. 

Tavallisesti ne ovat hyviä perhoskukkia, mutta silloin ei vielä perhosia näkynyt, 

joten myös ne jäivät kimalaisten herkuksi.

Tähtijasmike

Tähtijasmikkeen tuoksu ja valkoinen kukkapilvi  

tuntuivat ja näkyivät kesäillassa.

Meillä on kaksi suurta tähtijasmiketta, joten

tuoksua aina riittää.

Tässä vaiheessa oli jo ryhdytty kasteluun ja

myös jasmikepensaat tarvitsivat lisävettä runsaan kukinnan vuoksi.

 Malva

Kastelua eivät tarvinneet malvat, 

joiden vaaleanpunertavat kukat jatkoivat aikaisempaa värilinjaa.

 Jalokurjenpolvi

Aavistuksen pehmeää sinertävää sävyä kukkapenkkiin toivat

jalokurjenpolvet, jotka levittivät runsaat haaransa kuivuudesta huolimatta.

 Karpaattienkello

Vähän terävämpää sinistä toivat mukaan karpaattienkellot.

Ja niitä ei sitten tarvitse kastella.

Mitä kuivempaa on, sen parempi. Runsaammin kukkia syntyy.

Kun kuihtuneet kukat napsii pois, syntyy toinen kukkakerros ja  nyt edelleen,

karpaattienkellot kukkivat helteestä nauttien.

Monet siemenistä kylvetyt tai kylväytyneet, kaksivuotiset kasvit

 nauttivat lämmöstä ja auringosta.

Harjaneilikoita ilmaantui tänä vuonna enemmän kuin yhtä väriä

ja nekin ovat kukkineet pitkään, kun sade ei ole niitä hakannut maahan.

 Sormustinkukka

Tämä kesä on ollut sormustinkukkien juhlakesä.

Kukkia on ilmestynyt paljon ja niiden värivalikoima on ollut laaja. 

Joskus kaikki pihan sormustinkukat ovat lähes samaa punaista,

mutta tänä vuonna värejä on valkoisesta tummaan ja

kukat pysyvät kauniisti pystyssä - 

kun sitä hakkaavaa sadetta ei ole kuulunut.

 Ruskolilja ja tarha-alpi

 Heinäkuun puolen välin jälkeen väriskaala muuttui -

 keltaiset ja punaiset ja oranssit kukinnot ilmestyivät esiin.

Tarha-alpi on massiivinen keltaisella kukkija ja tilanvaltaaja.

Kuivan heinäkuun aikana alpi levisi ja nautti olemassaolostaan.

Erilaiset liljat pääsivät vauhtiin. Meillä tosin on liljoja vähän.

 Virolainen päivänlilja

Päivänliljoissa oli tänä vuonna niukasti kukkavarsia,

 kun sen sijaan viime kesän niitä oli runsaasti.

Ehkä ne taas lepäävät ja valmistautuvat seuraavaan kesään.

  Rusopäivänlilja

Viime viikolla osui yllättäen pienialainen sadekuuro kohdallemme:

3 mm ihanaa lämmintä lempeää pisarointia illansuussa!

Sadetta kesti vain vähän aikaa ja sen jälkeen taas ilta-aurinko paistoi.

Kasvit piristyivät silmin nähden ja sadevaesitynnyreihin kertyi vettä mukavasti.

Tuntematon värililja

Vanhat päivänliljat ja tiikerinliljat ovat jo tuttuja,

mutta värililjoja on vain muutama. 

Viime aikoina monissa blogeissa on esitelty upeita liljavalikoimia

ja pakko sanoa, että innostus liljapenkin perustamiseen on kehittymässä.

 Pioniunikko

Kesäkukkien kukkimisaikaa oli myös heinäkuu. 

Pioniunikot eri väreissään - joko kylvettynä tai kylväytyneinä - kukkivat.

Ruiskaunokit ja unikot

 Tänä vuonna kylvin myös ruiskaunokkeja omaan penkkinsä. 

Ne ovat kesäkukista suosikkejani.

Niitä olen käyttänyt moneen kukkakimppuun kosmoskukkien tilalla.

Kosmoskukkani eivät vieläkään kuki kunnolla, kavattavat vain varsistoa.

 Kärhö Warszawska Nike

Heinäkuussa on tietysti kärhöjen vuoro.

Muutama luottokärhö on jo aloittanut kukinnan.

Lisäksi esiin on noussut pari salaperäisiä versoa, joita ei vielä pysty tunnistamaan,

 sillä kukat eivät ole avautuneet.

Ne saattavat olla ilahduttavia yllätyksiä eli

kärhöjä, jotka ovat olleet vuoden pari

näkymättömissä.

Tämä vuosi ja heinäkuu on ollut kärhöille oivallista aikaa.

Kärhö Hagley Hybrid

 Kärhöt kiipeilevät meillä erilaisissa luonnonmukaisissa `telineissä`.

Tämä  kärhö tavoittelee aurinkoa  risukasassa.

Kuivista risuista on koottu röykkiö, jossa kärhöllä on hyviä tarttumakohtia.

Vanha syysleimu

Heinäkuun päättyessä on jo syksyn tuntua - hyvää sellaista!

Syysleimut kukkivat ja tuoksuvat!

Nyt on saatu kokea ainutlaatuinen trooppinen heinäkuu.

Kasvit ovat vaatineet kastelua, mutta vähitellen monet ovat tottuneet niukkaan kosteuteen

 ja porottavaan aurinkoon.

Kukinnat ovat olleet komeita ja varret tukevia.

Tuntuu jopa siltä, että puutarhakasveista  osa kuuluu juuri tällaisen ilmanalaan.

Kuka kaipaa piiskaavia kylmiä sateita päivällä

tai hyytävän kalseita öitä?

Eivät ainakaan syysleimut täydessä kukassaan!

Tervetuloa elokuu - mitähän se tuo tullessaan!

Kasvimaa

Alkukesän kuivuus jätti jälkensä kasvimaalle siten, että viime vuoden kaltaista runsautta ei ole tavoitettu. Potager-tyyli on kuitenkin pyritty rakentamaan siten, että kasvupenkit on aseteltu symmetrisen säännölliseti ja keskelle on varattu tila aurinkokellolle kukkaistutuksineen.

Joidenkin kasvien itäminen kevään kuumuudessa oli todella heikkoa, joten jälkikylvöä oli tehtävä. Rivistöt ovat siksi kaljuja, koska myöhemmin kylvetyt kasvin alut ovat vielä pieniä.

Käytävien kitkeminen on ollut vaivatonta, sillä rikkaruohotkaan eivät oikein päässeet riehaantumaan. Muutama jauhosavikka ilmaantuu silloin tällöin ja - valvatti.

Kun penkkiä kuvaa lintuperspektiivistä hyvästä kohta, se näyttää aivan normaalilta. Kehäkukat reunustavat aluetta ja niiden välissä tuovat keveyttä valkoiset harsokukat. Punajuuret - ne jotka itivät kaikesta huolimatta, ovat jo kunnon kokoisia naatteja.

Samanlaisen kukkareunuksen vieressä porkkanarivit koettavat pinnistää kasvua. Porkkanan vieressä sipulirivistö taistelee edelleen kuivuuden kanssa. Kuivan kauden aikana kasteltiin itäneitä ja maan pintaan nousseita rivistöjä kastelukannulla silloin tällöin ja välillä joka ilta. Keinokastelu ei ole tuottanut samaa tulosta kuin luonnonsade.

Porkkanat ja punajuuret on jo harvennettu alkutiheyteen,  joka tarkoittaa sitä, että sieltä sopii napata joka toinen pois naposteltavaksi.

Tänä keväänä olivat pavut kaikkein sitkeimmät. Ne piilottelivat harson alla hallat ja helteet ja harson alta paljastui komeita rivejä erilaisia papuja. Nyt ne ovat hyvin kukassa.

Herneet selvisivät myös kohtalaisesti kuivuuskaudesta ja toinen erä on kylvettu myöhemmin. Vielä ei ole päästy maistamaan herneitä. Vakiohene meillä on silpoydinherne ´Kelwedon Wonder´.

Kuiva ja lämmin keli näyttää jatkuvan vielä pitkään, mutta täytyy dokumentoida kasvimaan ilmiasua vielä myöhemmin. Ehkä rehevyyttä ja runsautta saadaan vielä näkyviin.

Yleensä kasvatan ensimmäiset vihreät kasvulaatikossa ja siinäkin idätys oli työn takana. Useammat siemenet sai multaan upottaa, kunnes ne ilmaantuivat pintaan. Nyt on saatu jo yllin kyllin salaattia, tilliä, persiljaa ja rucolaa ja persiljakin pinnistelee jo syötäväksi.

Tänä vuonna päätin kasvattaa myös avomaan kurkkuja ihan taivasalla ja ne ovat kovalla vauhdilla tekemässä ensimmäisiä kurkkuja.

Kesäkurpitsoita piti myös pitkään kasvattaa sisällä hallojen vuoksi, mutta vihdoin alkaa näkyä merkkejä tulevista kurpitsoista.

Kurkut ja kurpitsat kasvavat potager-alueen ulkopuolella, kuten perunat, valkosipulit, mansikat ja tietysti monivuotiset maa-artisokat. Viinimarjapensaat kasvavat omalla alueellaan. Mustat viinimarjat alkavat olla kypsiä, mutta kuivuus kuivatti paljon oksia ja sato on aika vaatimaton.

Yllätyksenä ilmestyi pähkinäpensaaseen muutamia pähkinöitä. Se on kyllä kukkinut jo muutamana keväänä, mutta pähkinöitä ei aikaisemmin näkynyt. Luin jopa jostakin tiedon, että pensaita tarvittaisiin kaksi, jotta pölytys voisi tapahtua. Jospa lähimetsässä kasvaa joku toinen pähkinäpensas, joka on meidän pensaamme pölytyskaveri.

Eniten iloa tuovat nyt perunat, jotka ovat päässeet jo maisteltavaksi. Olen valinnut nämä Challenger-perunat kasvatettavaksi siksi, että ne ovat hyviä alkukesän syötäviä ja ne sopivat myös talviperunoiksi. Kaikki kesästä jäävät perunat nostetaan syksyllä kellariin säilytettäväksi.

Arkisista juures- ja perunamietteistä on ollut ilo välillä siirtyä juhlatunnelmiin: meidän perhekunnassa on vietetty myös juhlaa. Yksi lapsenlapsista on suoriutunut rippikoulusta ja sukulaiset ja ystävät on saatu kokoon herkuttelemaan ja iloitsemaan kesän kohokohdista. Ensi sunnuntaina on toisen lapsenlapsen  vuoro astua ripille ja juhlat jatkuvat. Hätäisesti kuvasin tarjoilupöydän kukkakimppua oman puutarhan kukista. Antoisaa heinäkuun jatkoa!