Kevään merkit

 Kahtena päivänä saimme nauttia ennakkoa tulevasta keväästä, lämmintä 15 astetta, aurinkoa ja heti kiinni puutarhan töihin. Voi mikä ilo ja nautinto! Leikattiin ruusut ja marjapensaat, haravoitiin lähes koko piha, korjattiin myrskyssä kaatunut risuaita ja tietysti juotiin kahvit pihalla. Lisäksi illalla saunan jälkeen terassille vilvoittelemaan - tätä kaikkea on jo odoteltu!  

Meidän pihan ensimmäinen kevään merkki lumikellojen jälkeen on kukkivan näsiän huumaava tuoksu ja tietysti ensimmäiset sinivuokot pinnistelevät avaamaan nuppujaan. Siinä olemme vielä jäljessä lämpimämpien rinteiden kukintaa. Niinpä lähdettiin kiertämään lähitienoon luonnonpuistojen sinivuokkorinteet - ja totta se on, ruskean lehtimassan välistä sininen vuokkoväri on jälleen voimissaan. 

Sen jälkeen ollaan taas normaalissa kevään tulossa, vettä ja räntää taivaan täydeltä, kylmää tuulta. Mutta sieltä se kevät kurkistelee! Daaliat on nostettu sisälle lämpimään ja juurakot ovat jo lähteneet nostamaan vihreitä varren alkuja!

Tässä koleiden päivien aikana olen kahlannut läpi puutarhablogeja ja ihastellut upeita ja taidolla otettuja kuvia, osaavaa blogin tekotaitoa ja erityisesti vilkasta vuorovaikutusta. Lukemattoman monet kysymys-vastaussarjat ovat ihan hämmästyttäneet, sillä niitten kautta selviää, että blogeissa keskustellaan paitsi puutarhasta, myös monenlaisista syvällisistä elämänvalinnosia. Blogien kirjoittajilla on paitsi puutarhaniksejä tarjottavana, kerrottavana tarinaa elämästä puutarhan sisällä - ja ulkopuolella!

Haastekysymykset ja vastaukset ovat tuoneet paljon virkistävää tietoa näistä ihmisistä ja koska itse olen vasta talven myötä opetellut tämän puuhan alkeita, kiinnostaa muutama kysymys. Jos et vielä ole liikaa vastaillut haasteisiin, toivon vastausta yhteen kysymykseen:

Miten ja miksi aloitit oman blogisi kirjoittamisen?

Kevättä odottelee  Vaarit torpan mummi