Selviytyjät

Rusopäivänlilja

Ilmastonmuutos on tullut. Paahteiset päivät ovat ilahduttaneet kesäloman viettäjiä ja rannalla lekottelijoita. Tai sitten se on tehnyt päivän työrupeaman tukalan ahdistavaksi, jopa terveyttä uhkaavaksi. Illan tummentuessa ihmiset ja kasvit pääseät hengähtämään.

Jalokurjenpolvi

Puutarhoissa se merkitsee kastelun tarpeen lisääntymistä. Kasvit haihduttavat päivän kuluessa vettä suuret määrät riippuen kasvupaikasta ja kasvityypistä. Meillä kasteluketju muodostuu kastelukannuista, jotka täytetään lähinnä sadevedellä. Vettä kerätään sateiden aikana vesiastioihin mahdollisimman paljon ja sateella kasvit saavat luonnonkastelun. Täällä on viimeksi satanut puolen kuun maissa 15 mm ja se on tässä lämpötilassa pian käytetty loppuun. Lähellä virtaava pieni vesiuoma on toinen kasteluveden lähde, jossa vielä vettä riittää. Kaivovettä emme yleensä käytä kasteluun, sillä pohjavesi on täällä kulmilla ollut alhaalla ja kaivojen vesimäärä niukka. Sadetta ei ole vielä sääennusteessa näkyvissä.

Kuunlilja

Tulevaisuudessa kesät ovat ehkä juuri tällaisia. Jatkuva kasvien kastelu alkaa herättää ajatuksia. Meidän kukkapenkit koostuvat pääosin vanhan ajan perennoista, joita ei tarvitse juurikaan kastella. Miksi kastelua sitten aina vain riittää?  Olisiko syynä se, että kasvit on istutettu väärään paikkaan. 

Harmaamalvikki

Pentti Alanko kirjoittaa jossakin kirjassaan puutarhan perustamisen suurimmasta virheestä. Se on siinä, että pihan suunnittelija ja omistaja valitsee ensin kasvit, joita rakastaa ja on aina halunnut kasvattaa. Sitten ne sijoitetaan esteettisin periaattein sopiviin kohtiin. Kaikki pitäisi aloittaa puutarhan maaperän tutkimisella ja auringonvalon määrän ja suunnan kartoittamisella. Sen jälkeen vasta valitaan sopivat kasvit. Meillä puutarhan kokonaisuutta ja kasvien sijoittelua on jonkin verran suunniteltu, mutta kasveja on sittemmin kulkeutunut sieltä täältä ja niille on hätäisesti esitty paikka. Osa kasveista on sattumalta päätynyt oivalliseen kohtaan, mutta jotkut sijoitettiin vähemmän onnistuneisiin olosuhteisiin. 

Isotähtiputki

Seurasin puutarhan heinäkuussa kukkivia perennoja. Kaikki ovat selvinneet tähän asti. Osa kärsi ja kituutti aluksi kuumuudessa lehdet lurpallaan, mutta sitten  ne sopeutuivat ja tottuivat, jopa kukkivat hyvin, varsinkin jos vuorokaudessa oli joku varjohetki. Osa kasveista on selvästi kotoisin kuumasta ilmastosta ja ne ovat parhaimmillaan juuri tällaisena kesänä. Kastelua ei juurikaan tarvita.

Liljoja

Ryhdyin tutkimaan meidän kasvivalikoimaamme, lähinnä perennoja. Mitkä kasvit meillä ovat kestäneet kuivan kesän parhaiten? Olisiko syytä luopua sellaisista, jotka menestyvät kastelun varassa? Voisiko kasvien paikkaa muuttaa, jolloin kukin kasvi pääsisi sille sopivaan paikkaan?

Tarha-alpi

On hämmästyttävää, että suurin osa kukkivista perennoista ei tarvitse lainkaan kastelua. Mihin ihmeeseen ne vesimäärät ovat sitten tarvittu?

Kaukasian maksaruoho

Suurin syy ovat ruukuissa kasvavat kesäkukat. Esimerkiksi kiipeilevät ruusupavut kasvavat suuriksi ja kuluttavat nopeasti suurenkin ruukun vesimäärän loppuun. Daalioiden istuttaminen ruukkuihin oli myös virhe. Tänä vuonna ei olisi kannattanut kylvää isoon ruukkuun miniauringonkukkaa. Jopa krassit tarvitsevat tällaisena vuonna ruukussa kastelua. Siis kesäkukat on suuria veden kuluttajia, kun ne on sijoitettu aurinkoiseen paikkaan. Ainoastaan pelargonit ovat olleet kiitollisia hellekauden kukkia.

Karpaattienkello

Toinen vettä hulppeasti kuluttava ryhmä ovat hyvötykasvit, jotka muodostuvat pääosin vedestä. Vaikka ne kasvavat tilavassa kasvatuslaatikossa tai maassa, tarvitsevat kesäkurpitsat ja kurkut reilusti vettä. Kasvihuonetta meillä ei ole, mutta katetulla terassilla on muutama tomaatti ja yrttitarha vaatien säännöllisen kastelun. Muu keittiötarha on saanut pääosin selvitä maan kosteudella ja juurekset odottavat syyssateita kasvaakseen. Sipulit on osittain jo nostettu pois, sillä ne tuleentuivat nopeasti. Perunat eivät kaipaa lisävettä ja ne ovat kasvaneet hyvin.

Iisoppi

Vain muutamat perennat ovat tarvinneet reilun kastelun mieluimmin iltaisin. Syysleimut ja jaloangervot kaipasivat etenkin aluksi kastelua tai muuten niiden varsisto nuokkui auringossa. Osa leimuista kasvaa paikassa, johon aurinko paistaa lähes koko päivän. Aamun tai illan puuston varjo helpottaa osaa. Jaloangervot ovat jo tottuneet kosteustasoon. Reilu kastelu illalla on auttanut leimuja ja angervoja ja kukinta on jo vauhdissa.

Hopeatäpläpeippi

Ainoa perenna, jolle reilu iltakastelu on elintärkeää, ovat punahatut. Se on kasvattanut runsaan varsiston ja kukkia on tulossa paljon. Se on mainio loppukesän perhoskasvi, joten sen kastelua ei kannata laiminlyödä.

Punahattu

Päätelmästä selviää, että suurin osa kasteltavista kasveista on kesäkukkia tai hyötykasveja. Kesäkukkia vähentämällä tai valitsemalla toisia kasvityyppejä voisi päästä helpommalla. Vanhat perennat kuitenkin selviävät hyvin vähäisellä hoidolla. Muutamien kohdalla voisi harkita kasvupaikan vaihtoa, vaikkapa syysleimut. Ehkä on sittenkin parempi perustaa uusia kukkapenkkejä ja antaa vanhojen rehottaa niin kauan kuin ne vaativat uusimista.

Yhdestäkään perennasta en kuitenkaan halua luopua, esimerkiksi punahatuista. Päin vastoin haluan niitä lisää!

Tämän jutun kuvituksena on valikoima heinäkuussa kukkivia kestäviä perennoja. Helteet taitavat väistyä ja puutarhoihin virtaa raikas tuulahdus. Ihanaa kesän jatkoa!

Jaloangervo