maanantai 11. toukokuuta 2020

Jalava kukkii




Pääsiäisen jälkeen kevään eteneminen on ollut hidasta. Tuntuvat yöpakkaset jatkuvat edelleen eikä puutarhatöiden kanssa pääse merkittävästi eteenpäin. Tosin on ollut hyvää aikaa siivoilla talven jäljiltä tienoita risuista ja kasvijätteistä, mutta tähän päivään asti on vielä osa kasveista lehtien tai havusuojan alla odottamassa sitä kevään henkäystä.

Joka vuosi ilmaantuu kuitenkin jokin yllättäjäkasvi, joka varoittamatta ilahduttaa karuina kevään päivinä. Aikoinaan pähkinäpensaan ensimmäinen kukinta oli ihan uskomatonta, jota ei ollut osannut edes odottaa. Viime keväänä onnenpensas tuotti kukinnan, jota ei aikaisempina keväinä ollut näkynyt.


Tänä kolkkoakin kolkompana keväänä yli kymmenen vuotta vanha jalavamme yllätti ensimmäisellä kukinnallaan. Pienet sarjamaiset kukinnot ovat varsin vaatimattomia, mutta niitä on ympäri koko puun ja kukinta on kestänyt jo ehkä viikon. Kukat ovat hieman vaaleanpunertavia ja niiden vihertävä siitepöly on hienon hienoa. Kasvin tiedoista selviää, että se on tuulipölytteinen, joten pölytys onnistuu. Hyönteisiä on vielä hyvin vähän.

Kukat eivät kilpaile koristeellisuudessaan purppuraomenapuun juuri avautuvien nuppujen kanssa tai vähitellen kukkivien kirsikoiden tai luumujen kanssa. Niitten avulla saatiin kuitenkin tietää, minkälainen jalava on kysymyksessä


Jalava on tullut meille pienenä puuntaimena tuttavien puutarhasta, jossa sitä oli vaalittu muutama vuosi. Meillä jalava on kasvanut yli kymmenen vuotta ja se on jo ainakin viisi metriä korkea. Suomessa kasvaa kahta luonnonvaraista jalavaa harvinaisina. Yleisesti niitä on vaikea erottaa toisistaan, mutta niiden kukinnot ovat hieman erilaiset. 

Meidän jalavamme on kukinnon ulkonäön mukaan kynäjalava (Ulmus laevis), jonka kukinto on sarjamainen. Vuorijalavan (Ulmus glabra) kukinto taas on enemmän mykerömäinen. Olipa hauskaa, että puu vihdoin paljasti salaisuutensa.

Kukat ovat siis pieniä siroja sarjakukkaisia ja siksi on varsin yllättävää, että siemenet kehittyessään muodostuvat melko suuriksi ja niihin syntyy laaja lenninsiipi, jolla ne voivat leijalla uuteen paikkaan. Alakuvassa on kuivia jalavan siemeniä, joita sattuu olemaan vielä tallessa. Ne ovat kuvassa jokseenkin luonnollisessa koossa. Ehkä syksyllä nähdään vielä siemenien muodostuminen omaan puuhun.



Lämpenemistä odotellessa sain koottua kantopuutarhan tai paremminkin voisi sanoa kantokulman. Pikkuhiljaa jo talven aikana siihen kerääntyi kantoja ja muita puun osia, joita oli jo varastossa ja lisäksi vaari teki välillä löytöjä ja toi lisää suuria painavia juurakoita. Kasveja ei varsinaisesti ole vielä istutettu, mutta koko rykelmä sijoittuuu taikinamarjapensaiden ja lehtokuusamien tyveen. Siihen on myös aikoinaan istutettu pieni saarni, joka nyt jää kantoryhmän keskelle.


Joitakin muualta poistettuja maksaruohoturpeita olen pudotellut väleihin ja niissä kukkivat scillat. Lisäksi tässä kohdassa on luonnostaan sinivuokkoja ja saniaisia, jotka varmaan sieltä ajan mittaan nousevat.


Kuukausi karanteenia eli enimmäkseen puuhailua täällä kotipihalla on ollut hyödyllistä. Monet aidat ja portit, jotka on rakennettu puusta, on taas korjattu. Perusteellisen uudistuksen tarpeessa oli myös etupihan kukkapenkin halkaisema käytävän puureunus. Ensimmäinen versio lehtikuusipanelista taivutetuista reunakaarista kesti yli 15 vuotta, joten ihan pian ei tarvitse tätä urakkaa tehdä.

Hommassa oli työtä pariksi päiväksi ja yleistä siivousta vielä sen lisäksi. Vanhat lahonneet raunalaudat poistettiin ja reunojen kasvit nostetettiin ylös odottamaan uusien lautojen asennusta. Sen jälkeen lisättiin taas multa ja istutettiin kasvit pääosin takaisin samalla tavalla.


Tässä käytävä toisesta suunnasta...



... ja keväiset vuohenjuuret kukoistavat toisella laidalla pari vuotta sitten.



Kaikesta kylmyydestä ja tuulesta huolimatta olen saanut nauttia scillojen sinestä, pikku käenrieskan ja kevätesikoiden kullankeltaisesta loistosta ja kiurunkannusten sinipunerruksesta!





Lämpimiä odotellessa!


16 kommenttia:

  1. Täällä meillä takatalvi iski ja lunta satoi läheskoko päivän ihan sakeanaan. Eilinen äitienpäivä oli sitä vastoin aurinkoinen, mutta hyvin tuulinen.
    Hieno tuo käytävän kauniisti kaartuva puureunus.

    VastaaPoista
  2. Hei, Pirkko! Ihastuttavaa kukkaloistoa puutarhassanne.
    Olettepa taas olleet ahkerina. Puulla reunustettu käytävä on hieno. Puutietous kiinnostaa aina - ovatpa jalavan siemenet hauskannäköisiä.
    Lämpimiä tosiaan odotellaan. :) Eilen meiltä lähtivät jäät ja järvi loisti sinisenä. Nyt on maa jo valkea ja räntäsade vain jatkuu. Mutta onnekasta oli, että äitienpäivänä tarettiin ikäihmisten kanssa kahvitella ulkona.
    Ihanaa kevättä! Pysykäähän terveinä! <3

    VastaaPoista
  3. Tuo jalava minnuukin kiinnostaa, kahellu oon taimistolta. Siistit reunukset onkin penkeillä ja kauniita kukkijia. Myökin on kantojen kanssa myllätty, ei vielä valamista oo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä keväänä on ihmeesti saanut tehtyä järjestelyhommia, sillä kylvöt ja istutukset eivät vielä onnistu!

      Poista
  4. Lämpöä odotellessa täälläkin. En ole koskaan nähnyt saarnen kukkia, ehken edes saarnea. Kaunis on kukinta, ja varmasti iloinen yllätys.
    Kevät kumminkin etenee, lumesta ja kylmyydestä huolimatta. Lämpöisempiä kevätilmoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus saadaan hauskoja yllätyksiä vaikka kukinta ei vedä vertoja kirsikan kukkapilviin. Meillä on myös pikkusaarni kasvamassa, mutta se ei ole vielä kukkinut.

      Poista
  5. Minä olen aina ihaillut tätä teidän puureunusta kerrassaan ihana. Nyt taas voi viisitoista vuotta olla ihan huoletta. 🤗. Tykkään myös tosta kantonurkkauksesta ja mitä vielä siitä kehkeytyykään? kun kasvit alkavat kunnolla nousemaan ja kasvamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reunus on ollut kätevä oman aikansa ja kyllä se taas kestää, kun se on kunnolla tehty. Se on lehtikuusta, mutta lahoaa sekin.

      Poista
  6. Kiva, että kerroit kynäjalavasta. Minulla on vasta ihan pieni kynäjalavan taimi, mutta olisi hauska, jos sekin kasvaisi samaan tapaan kuin teillä.

    Olette olleet ahkeria, eikö tunnuksin hyvältä, kun saa kunnostettua yhtä ja toista! Ainahan tuota korjattavaa tuntuu riittävän. Kaareva reunus kukkapenkissä näyttää tosi kivalta.

    Minäkin olen nauttinut scillojen ja käenrieskan matoista nurmikossa, siellä teillä näyttää olevan samaa kauneutta tarjolla :). Hyvää viikkoa, toivotaan yöpakkasten jo hellittävän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi, todella kaivataan pakkasten jo hellittävän. Nyt on tosiaan saanut aikaan paljon sellaista, mihin ei ole ehtinyt aikaisempina keväinä, kun on ollut kiire kylvöjen ja istutusten kanssa. Scillat ja käenrieskat ponnistavat vielä esiin sohjosta ja seuraavaksi aloittavat narsissit.

      Poista
  7. Onpa kiva, kun jalavanne kukkii. Tällaisista jutuista aina ilahtuu. Tuo puulla reunustettu käytävä on tosi kivan näköinen. Kyllä puutarhasta aina nauttii, mutta erityisesti nyt korona-aikaan. Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli, ihan raikkaita päiviä on puutarhassa päässyt viettämää. Me olemme puista kiinnostuneita ja niitä on kasvatettu taimista ja ihan siemenistäkin.

      Poista
  8. Onpa kaunista kukintaa! Kiitos jalavansiemenkuvasta! Ihmettelimme talvella, mitä siemeniä oli tullut auton lattialle ja nyt se selvisi. Eipä kyllä heti tule mieleen, missä täällä kasvaisi jalavia. Mielenkiinnolla seuraan, millainen kantopuutarhastasi tulee. Lautareunuksinen käytävä kukkapenkin läpi on hieno. Sen kaareva muoto houkuttaa kulkemaan eteenpäin. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna, olipa hauskaa, kun siemenkuva antoi ratkaisun ihmettelyyn. Minua ihmetyttää myös jalavan siemenien ulkomuoto ja on jännittävää nähdä, kehittyykö niitä nyt meidän puuhun.

      Poista
  9. totta, hitaasti etenevä kevät ja kotona olo on suonut runsaasti aikaa pihahommiin. todella kaunis tuo lehtikuusesta tehty reunus. lehtikuusesta olemme mekin suunnitelleet venepergolan pohjalaudoituksen tekemistä. toivon sydämestäni, et saisimme sen nyt tehdyksi, kunhan ilmat hieman lämpenisivät. tänään olin ajatellut maalata puutarhavajan ikkunanpielet, mut taitaa jäädä, koska parhaillaan sataa räntää!
    arvaappa vaan, miten paljon nautin tuosta scilla kuvasta, missä taustalla kaunis perinteinen riukuaita. join rauhassa kupillisen kahvia ja ihastelin näkemääni. myös kantonurkkauksestanne tykkään, sellaisia rakentelen mielelläni itsekkin:))
    mukavaa viikkoa Sinulle takatalvesta huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ilona, minä hurmioidun myös scillojen sinestä ja pyrin joka vuosi lisäämään niitä muutamaan kohtaan nurmikkoon ja puiden alle. Kantokulma hakee vielä muotoaan melko vapaasti inspiroiden - kantoja tuodaan aina lisää!

      Poista