Herneitä ja porkkanaa

Heinäkuun alun jälkeen on taivas täyttynyt pilvistä. Lähes joka päivä on satanut joko vähän tai paljon. Kuun puolen välin jälkeen oli neljä päivää poutaa. Koska kastelua ei puutarhassa enää tarvittu, käytimme ne moottoripyörämatkailuun kotimaassa. Eilen oli viides poutapäivä ja silloin keräsin vadelmia metsästä. Nyt sade jatkuu. Mustikoita on kerätty sadekuurojen lomassa. Yltäkylläisestä kosteudesta johtuen kasvimaan kasvu on ollut rehevää. Keväällä päätin jakaa kasvimaa-alueen klassisiin pitkiin penkkeihin ilman mitään koristeellisuuspäämäärää. Penkeissä kasvaa niitä tavanomaisia juureksia ja muita syötäviä kasveja, joita me yleensä hyödynnämme miellellään.

Porkkanarivien väliin kylvän yleensä kehäkukkaa, koska se on hyvä lähikasvi monelle hyötykasville. Kehäkukan siemenien sekaan oli jäänyt unikon siemeniä, joten kukkapiristystä tuli sittenkin juuresnaattien lisäksi, kehäkukkia ja unikoita. Sade hyödytti kesäkuun kuivuudesta kärsineitä kasveja ja esimerkiksi sipulit ja herneet ovat kasvaneet hyvin ja herneitä on saanut poimia syötäväksi runsaasti.

Paikallisen kanta-asukkaan, rusakon kanssa oli yhdessä vaiheessa erimielisyyttä siitä, kenen ravinnoksi porkkanat ja punajuuret on tarkoitettu. Levitin harsot kyseisten penkkien päälle öisin eikä jänis enää tullut napsimaan varsia. Nyt saa ottaa jo harvennusporkkanoita, jotka ovat juuri niitä makeita kesäherkkuja. Punajuuret ja sipulit ovat myös jo syötävän kokoisia.

Taitepavut alkoivat myös kasvaa hyvin. Osa niistä kukkii nyt, mutta kuvan lajike ryhtyi tekemään kiipeileviä versoja, vaikka sen pitäisi olla pensaspapu. Herneitä on runsaasti, sillä ensimmäiset kylvöt on kohta syöty ja myöhemmät kypsyvät kohta. Kerään niistä myös ensi vuoden siemenet, sillä suosikkini on jo vuosia ollut silopydinherne Kelwedon Wonder.

Kasvimaan käytävät ovat perusmulloksella, mutta kitkeminen on sujunut helposti. Aluksi rikkaruohottuminen oli niukkaa kuivuuden vuoksi ja sen jälkeen niitä on saanut kitkeä muutaman kerran. Meillä ei ole kasvimaalla juuri lainkaan monivuotisia rikkakasveja. Enimmäksen siellä rönsyää vesiheinä ja savikat ja jäkkärät. Ne eivät ole syväjuurisia ja ne on helppo raapaista pois.

Rusakko herkuttelee yleensä aluksi porkkanan varsilla ja myöhemmin punajuuren naateilla. Mikäli kasvussa on pitkänomaista punajuurta, joka kasvaa osan maanpinnalle, syö se mielellään myös juurta. Pyöreän muotoiset punajuuret ovat paremmin tallessa maan sisällä.

Palsternakat ovat vasta porkkanan varsien mittaisia, sillä ne on kylvetty samaan aikaan porkkanoiden kanssa. Joka vuosi minulla on ongelmia saada palsternakan siemenet itämään aikaisin, vaikka kylvän ne huomattavasti ennen porkkanaa. Syyskylvöäkin olen yrittänyt, mutta sekään ei tahdo onnistua. Onneksi palsternakat saavat olla maassa pitkään syksyyn, joten ne ehtivät kyllä vielä kasvaa.

Varsinaisen kasvimaa ulkopuolella kypsyy paljon syötävää. Herukat ja karviaiset ovat pian valmiita ja ne maistuvat parhaiten, kun niitä saa syödä suoraan pensaasta napsien. Marketin hevi-osastolla ei tarvitse vähään aikaan käydä, sillä vitamiinin lähteet löytyvät läheltä. Mansikkasato hätäkypsyi jo poutakaudella eikä onneksi jäänyt sateeseen homehtumaan.

Avomaan kurkut ovat aloittaneet kukinnan todella myöhään, mutta ulkoelämää harson alla viettäneet tomaatit ovat jo saaneet aikaan raakileita. Red Cherry-kirsikkatomaatti kaipaa nyt vain aurinkoa kypsyttämään. Runkotomaateissa on jo hyvin raakileita ja pensastomaatit kukkivat vielä lisää. Aurinkoisia ja lämpimiä päiviä tarvittaisiin tomaattien kypsymiseen.

Kypsymista odottavat myös pensasmustikat aivan vihreinä. Tosin ne kypsyvätkin vähitellen. Niistä kannattaa kerätä sinertyneet marjat heti, kun ne muuttavat väriä. Ne ovat lintujen herkkua. Tänä vuonna saadaan hyvä metsämustikkasato ja niitä on jo kerätty pakkaseen. Varastoin kuitenkin vähän myös pensasmustikkaa, sillä se sopii vaikkapa kakun koristeeksi, kosa se ei tahraa.

Vadelmasaalista varten menen nykyään metsään. Jo monta vuotta sitten hävitin kaikki vadelmapensaat puutarhasta. Puutarhavadelmat ovat oikukkaita ja säätilät vaikuttavat rajusti marjasatoon. Niitä pitää leikata joka vuosi ja tuholaiset iskevät niihin helposti. Pensaslaustan rikkaruohottomana pitäminen on työlästä. Tulin siihen tulokseen, että jos kesä on huono metsävadelmille on se sitä myös puutarhavadelmille ja päinvastoin. Eli vadelmasato on kuitenkin huono. Nyt näyttää olevan hyvä vuosi vadelmille. Ne alkavat juuri kypsyä ja ovat muhkeita, joten kerään niitä. Ja onhan luonnon vadelmien aromi ylivoimaisesti parempi. Onneksi meillä on hyvät vadelmamaastot muutaman minuutin matkan päässä.

Kaiken tämä herkullisuuden lisäksi keittiöpuutarha tuottaa, perunaa, kesäkurpitsaa, salaattia ja persiljaa ja tilliä. Omenat ja luumut kypsyvät. Voi tätä herkkullisuuden aikaa!

Herkullisia heinäkuun hetkiä!