Aikaisin keväällä aloitin kantopuutarhan kokoamisen. Erilaisia tervaskantoja ja muita kuivia puun kappaleita oli kertynyt paljon. Jotkut niistä olivat mielenkiintoisen näköisiä. Kantokokoelmasta ei oikeastaan tullut kantopuutarhaa, sillä siihen ei ole varsinaisesti istutettu kasveja.
Kantokulma alkaa vasemmalla näkyvästä suuresta siirtolohkareesta, jonka päällä on jo vuosia ollut erikoinen kuiva kaksoiskanto. Siinä on kaksi puunrunkoa kasvanut yhteistä juurakkoa käyttäen.
Taustalla näkyy hoikka puunrunko, joka kuuluu saarnille. Se on siemenestä kasvatettu nuori puu. Lisäksi taustalla kasvaa lehtokuusamaa ja taikinanmarjaa. Saarni ja pensaat ovat kasvaneet tässä paikassa jo ennestään, joten kantokulma on muodostunut niiden ympärille.
Kulman jälkeen avautuu näkymä heinikkoon, jossa keväällä kasvaa sinivuokkoja ja useita jo kookkaita näsiäpensaita. Kantokulma jatkuu risurakennelmalla, joka on ollut paikoillaan jo ennen tätä projektia. Risukko toimii tukirakennelmana kärhölle.
Risurakennelmasta edelleen on kuivista oksista koottu matala aitarakennelma, joka rajaa leikattavan nurmikon luonnonvaraisesta heinikosta. Risukon vieressä kasvaa näsiäpensas.
Jotta kantojen väliin saatiin jotakin kiinnostavaa, istutettiin ruukkuun yrttejä, ruohosipulia, oreganoa ja timjamia. Niitä voi kesän mittaan käyttää.
Kantoalue on koottu vaiheittain. Ensi nurmikon päälle levitettiin paksuhko kerros sanomalehteä ja sen päälle kuivaa metsäkariketta ja sammalta, käpyjä ja soraa. Kaikkiin kohtiin ei tullut mitään pohjustusta, vaan kasvit saivat jatkaa kasvuaan. Suuren kiven vieressä oli jo aikaisemmin suopayrttiä ja kurjenmiekkoja ja ne saivat edelleen kasvaa. Kurjenpolvi työntyi kantojen välistä.
Kun kannot oli aseteltu paikoilleen, täytettiin välejä maksaruohoturpeilla, joita oli poistettu toisaalta tarpeettomana.
Lisäksi levitettiin väleihin pari kottikäryllistä kiviä, jotka oli poistettu naapurin kasvimaalta. Vanhoilla kattotiilillä täytettiin joku aukko.
Kantokulma päättyy hevospenkkiin, joka jatkaa matalan risuaidan rajausta heinikon ja leikatun nurmikkopolun välillä.
Kantakulmaa vastapäätä on kosteikkoalue, jonka yli kulkee silta. Pähkinäpuun alla kasvavat suuret kotkansiivet.
Kantokulmassa ovat pääosassa vanhojen kantojen, oksien ja rungon osien mielenkiintoiset muodot ja pinnat. Vaatimattomat kasvit täydentävät asetelmia. Kuvat on otettu touko-kesäkuussa.
Luonnon omaa taidetta ihmisen täydentämänä. Puutarha täynnä ihania ideoita ja mielenkiintoisia kasveja.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Onpa hyvä idea. Hyviä toteuksia olet kehitellyt. Ei löydy muualta samanlaista! Hyvää viikonlopun jatkoa!
VastaaPoistaTosi kivasti toteutettu ja luonnollisen näköinen kantokulmaus.
VastaaPoistaHyviä ideoita, kantopuutarhassa/kantolassa vihreys on hyvä kasveissa, ei tarvita näyttäviä kukkia.
VastaaPoistaHyvää yötä, miten voit? Olen brasilialainen kotoisin Rio de Janeirosta ja etsin uusia seuraajia blogiini. Ja seuraan sinun tyytyväisyyttäsi. Uudet ystävät ovat myös tervetulleita etäisyydestä riippumatta.
VastaaPoistahttps://viagenspelobrasilerio.blogspot.com/?m=1
en ollut näistä kantopuutarhoista jokin aika sitten kuullutkaan. Vierailinkin pari viikkoa sitten läheisessä kartanossa, jonka pihassa tällainen puutarha oli Varmaan mielenkiintoista rakentaa noin erilaista puutarhaa.
VastaaPoistaHieno kantokulma! Kannoissa, juurakoissa ja kelottuneissa puunrungoissa on jo itsessään niin viehättäviä yksityiskohtia, ettei niiden kaveriksi välttämättä tarvita kukkivia kasveja tai runsaita istutuksia. Kantopuutarhan ulkonäkö myös muuttuu aika nopeasti, kun sammal pehmentää pintoja ja puuaines lahoaa. Ja siinä sen viehätys onkin. Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!
VastaaPoistaMukavan näköstä on kantopuutarhassanne! Rehevee kasvuu siinä onkin! Sammoo hommoo on tiälläkin tehty, viittävaille valamis on meilläkin!
VastaaPoistaTodella viehättävä ja luonnonmukainen kantokulma. Luonnon oma taide on kaunista ja olet saanut kokonaisuuden palat luontevasti paikoilleen.
VastaaPoistaTämä on erilainen ja kiva palanen teidän pihapuutarhaa.
VastaaPoista