Voisko olla tyytyväinen?

Tänään kylvin avomaan kurkun ja kesäkurpitsan siemenet multaan. Niillä on noin kuukausi aikaa kasvaa ennen ulos istutusta. Auringon paisteessa ulkona oli mukava puuhata.

Lisäksi tein muitakin hommia, kuten esimerkiksi kaivoin viisi kuollutta ennen niin komeaa syysleimun juurakkoa ylös - kuolleita ihan kokonaan. Aikaisemmin olen joutunut jakamaan leimun juurakoita ja saanut niistä ties kuinka monta rehevää alkua. Onneksi kasvaviakin yksiöitä vielä on ja sitä paitsi - nythän voi hankkia jonkun uuden värin leimusarjaan, kun tilaa tuntuu löytyvän.

 Pieni käenrieska

Muutenkin on kasvistossa kitumisen merkkejä, mahoniat ovat enimmäkseen kuivattaneet lehtensä. Nehän kyllä tekevät jo uusia silmuja ja sietävät leikkaamista, mutta ovat niin ankean näköisiä paljaana. 

 Kotkansiipi

Syyshortensiakin näytti ihan hengettömältä, mutta kuitenkin silmut ovat ilmestyneet sen oksiin. Köynnöskuusamakin vaikuttaa kuivattaneen suuren määrän oksiaan, vaikka se viime vuonna kasvatti valtavan tuuhean vihreyden pergolan pylväisiin ja korkeuksiin.

Kokonaan oma juttunsa on taas kärhöt. Niistä ei näy vielä jälkeäkään, paitsi yhdessä, joka kasvaa ruukussa. No tietysti alppikärhöt nyt on tehneet jo vähän viherrystä ja nuppuja alulleen.

Tulppaanien kasvatus ei taaskaan näytä onnistuvan, ovat niin hentoja ja pieniä lyhyessä varressakin. Samoin ensimmäiset narsissit, matalia ja harvassa ovat kukat. Perunakaan ei ole vielä tullut taimelle ja hajuherneet eivät ole itäneet ja voikukat vaan alkavat täyttää tienoot...

Mikähän tässä oikein on - oliko talvessa jotakin vikaa vai siemenissä vai puutarhurissa.?! 

Hei nyt täytyy avata silmät ja nostaa nenä mullasta ja katsoa ympärille! Onhan tämä kaikki vihreys hengästyttävän ihanaa ja se täytyy kokea nyt, sillä sen aika vilahtaa pian ohi.

 Kuusama

Kuusaman samettimaiset lehdet ovat kauneimmilaan ja kukat nupullaan. Siihen iskee helposti kirvajoukko myöhemmin kesällä, mutta pehmeä lehvistö on juuri nyt parhaimmillaan.

 Tuomi

Tuomi on vähän samanlainen, se on nyt nuppuisena puhtaan raikas ja ihan näinä päivinä nuput aukeavat valkoisiin kukkiin ja tiedättehän - pihlajanmarjakoi - se käärii helposti tuomet harsoihinsa.

 Raparperi

Onhan puutarhan puolellakin vaikka mitä kasvua ja vehreyttä. Raparperi on päässyt kasvattamaan vahvat vartensa ja koristeelliset lehtensä jo hyvään vauhtiin. Ensimmäiset raparperiherkut on jo nautittu ja meillä on runsaasti raparperia, joten herkkua riittää. Ja tietysti ruohosipulia on saanut napsia jo jonkin aikaa...

 Kielo

Puutarhan sekaan tammen ja männyn alle on syntynyt melkoinen kielokko. Sitähän ei nyt mikään pysäytä, kun se pujottelee maavartensa ristiin rastiin ja kohta sitten saadaan tuomen tuoksun lisäksi tuo kielon kesäinen aromi.

 Varjolilja

Eksoottisen näköisinä ovat tänä vuonna nousseet varjoliljan varret mahtavine lehtitupsuineen. Tällaista voimallista kevätkasvua ei ole ennen tapahtunut eli varjoliljalle on mennyt talvi ja kevät ollut erityisen suosiollinen. Saapa nähdä, miten kasvi kestää näin mahtavan alun!

 Hevoskastanja

Onkohan tämä ollenkaan kotoisesta puutarhasta - ai niin, sehän on hevoskastanja! Se avaa monimutkaiset lehtinippunsa vähitellen ja näyttää siltä, että se on selvinnyt muutamista kevään pakkasöistäkin.

 Ketunleipä

Siis ihan turhaa murehtia, kaikki ei vaan aina onnistu - ainakaan puutarhassa. Paljon enemmän on ilon aiheita kuin murheita ja pettymyksiä. Nyt täytyy nauttia kaikista näistä kevään ilmiöistä niin kauan kuin niitä riittää. Ja siis nyt voi ja saa olla tyytyväinen tähän hetkeen - ja siihen omaan puutarhaan!

Viikonlopuksi on ennusteltu sateita suureen osaan maata. Olkoon se hyvää, lämmintä ja virkistävää sadetta puutarhalle ja puutarhureille! 

Aurinkoenergiaa

Hei aurinko paistaa!

1.5. Sunnuntai: Koko päivä on saatu nauttia lämpimistä auringon säteistä pitkien, synkkien sadeviikkojen jälkeen. Puutarhuri on havahtunut hämmästyneenä valosta ja lämmöstä. Siis sadetakki nurkkaan ja hommiin!

2.5. Maanantai: Aurinkoenergian vaikutuksesta pesin kaikki alakerran viisi kolmikertaista ikkunaa ja ulkoeteisen yksinkertaiset lasit ja muutamia oven laseja. Nyt se on tehty! Yläkerta ja piharakennukset saavat odottaa.

3.5.  Tiistai: Joka nurkassa vihertää jotakin kiinnostavaa, mutta nyt on ryhdistäydyttävä ja tartuttava muutamaan tärkeään, vaikkakaan ei niin houkuttelevaan työhön.

Ensimmäiseksi on korjattava syksyllä tekemättä jäänyt tärkeä asia eli - kartoitus. Viime kasvukaudella sadekelien aikana ja syksyllä torpan kukkapenkeissä tehtiin paljon uudistuksia. Vanhoja istutuksia purettiin ja kasveja siirrettiin uusiin paikkoihin ja myös uusia kasveja ilmestyi mukaan. Kaikki oli ihan selvää ja järjestyksessä. 

Nyt keväällä ollaankin ihan hukassa. Mihin kaikkialle kuunliljat nyt sitten muuttivatkaan? Ja mikä kumma lehtitupsake työntyy esiin tuon kukkapenkin päässä? Missä on tarha-alpi? Kyllähän ne tietysti ennen pitkää ilmaantuvat esiin (jos ilmaantuvat...), mutta olisihan se mukava tietää nyt.

Viimeistään nyt on tehtävä muistiinpanot kasveista ja niiden sijainnista sitä mukaa kun ne on tunnistettavissa. Jonkilaiset merkkilaput olisivat yksi keino, mutta parhaaksi tavaksi olen aikaisemmin todennut karttapiiroksen kukkapenkistä, johon kukin kasvi merkitään. Noita vanhoja karttoja onkin tallessa ja joitakin kasveja on entisissä paikoissaan. Jatketaan siis kartoitustyötä ja merkitään kunkin kukkapenkin kasvit muistiin kevään mittaan. Kartta piirretään ihan kynä-paperimenetelmällä ja tiedot kasveista raapustellaan oheen. Tämä on jotenkin ihana vaihe - kaikki kasvu siirtyy käsivaraisesti peperille. Kaiken voi viedä sitten muistiin tietokoneen uumeniin.

Etupihan kukkapenkkejä v. 2006

Aloitettu karttapiirros v. 2016..

...ja osa samasta kukkapenkistä viime keväänä

4.5. Keskiviikko: Aurinkoenergian avulla tartutaan seuraavaan vähemmän hauskaan tehtävään, joka on kivireunusten korjaus. Useita istutusalueita reunustaa meillä kivistä ladottu reuna ja ne on ainakin joka toinen vuosi kohennettava ellei ihan ladottava kokonaan uudestaan. Kiviä on kaikenkokoisia ja -muotoisia ja kaikki täältä lähitienoilta köytyneitä. Monet niistä ovat nousseet kasvimaalta vuosien varrella, mutta nykyisin sieltä ei löydy enää juuri nyrkinkokoistakaan.

Reunukset rajoittuvat nurmialueeseen, murskeeseen, sammaleeseen ja ties mitä muuta sattuu esiin kasvamaan. Reunukset ovat yhden tai parin kiven korkuisia.

.

Viime aikoina rakentaessani tai uusiessani kokonaan reunusta, olen asettanut mustan muovisuikaleen juuri kivien levyisenä niiden alle. Se estää jonkun verran rikkaruohojen esiin tunkeutumisen kivien välistä.

Kivireunusten lisäksi rajauksiin on käytetty riukupuutarhassa halkaistua riukua. Niitäkin piti uusia -puu kun ei ole ikuista kosketuksissa multaan. Valkovuokot saavat vallattomasti putkahtaa esiin,  sillä saniaiset ja akileijat eivät ole vielä ehtineet kasvaa. 

Aurinkoenergia on saanut myös kasvimaan kuivahtamaan juuri sopivaan kuntoon. Eilisen jyrsimisen jälkeen se on ehdottomasti kylvökunnossa. Siispä kiireisimmät siemenet multiin: porkkanat, palsternakat ja punajuuret. Huomenna jatketaan kylvötöitä. Kylläpä tämä kevät sai vauhtia auringosta!

Kiitos vielä kaikille teille, jotka kerroitte sanoin ja kuvin puutarhanäyttelyistä! Monipuolisten kuvausten perusteella pääsin täällä kotona seikkailemaan monissa näyttelyissä ja messuilla. Hyviä ideoita oli sieltä nostettu esiin, jopa torpan puutarhassa voi syntyä jotakin niistä.

Tervetuloa uudet lukijat ja seuraajat! Saapa nähdä, mitä torpan puutarhassa tapahtuu! 

Huhtikuun puutarhakuva

Kevät on vihdoinkin tullut!

Kiurunkannukset kukkivat!

Aurinkoista toukokuuta ja iloista vappua!

Miten meillä?

Huhtikuu kuulostaa keväiseltä. Sieltä ja täältä tulvii kuvia heräävistä puutarhoista, joissa nousee monenlaista elämää ja kukintaakin on jo näkyvissä. Jossakin paistaa aurinko ja jossakin on saatu lämmintä sadetta. Mitäs sitten meillä?

 Pari päivää sitten oli pellontakuisen lammen vesi aamulla jääriitteessä ja yleensäkin taivas on kirkastunut yötä kohden. Öisin on pakkasta jopa useitakin asteita, kuu ja tähdet loistavat kirkkaana. Päivällä sitten saapuu pilviä ja aika ajoin ropsahtaa rankkojakin sadekuuroja. Lämpimistä sateista ei kuitenkaan voi puhua. Kun sisukkaasti yrittää jotakin ulkona työstää, kannattaa ottaa melko lämpimät käsineet kätösiinsä. Päivänä muutamana oli poutaisempi hetki ja linnunpönttötehdas saatiin toimintaan. Tuloksena syntyi toistakymmentä uutta linnunpönttöä eli kesäasukkaillle olisi nyt tarjolla uudenkarheita näköalahuoneistoja. Ne on asennettu paikoilleen.

Kukintaakin löytyy jo vähän. Ensimmäiset sisukkaat sinivuokot pyristelevät yöpakkasten ja päiväsateiden armoilla ja jossakin välissä ne juuri ja juuri saattavat avata terälehdistönsä.

 Näsiä on meidän pihamme upein kukkija tähän aikaan. Se on täydessä kukassa ja uskomaton tuoksu leijailee koko tuolla pihan alueella. Mutta hyönteisiä ei näy... kuinkahan käy, onnistuuko marjasato? Näsiä on myrkyllinen, mutta meillä ovat jo lapsenlapset oppineet, että mitään outoja marjoja ei maistella. Näsiän ja kielon marjat tunnistetaan, niitä ei syödä.

 Lumikellomassat kukkivat ja kylmät vesipisarat ja räntäsateet riippuvat kukinnoissa. Tavallisesti lumikellot ovat nousseet kukkimaan lumipälvien keskeltä - nyt lumet ovat sulaneet jo aikoja sitten.

Sisälläkin on jo hieman edistymistä havaittavissa. Punainen vanha daalia on  työntänyt ensimmäiset vihreät alkunsa näkyviin ja kasvaa varmaan  voimalla, joten se tarvitsee pian päivähoitoa oikeassa auringossa. Toinen keltadaalia on hitaampi, ensimmäiset vihreät nystyrät vasta nousevat. Se onkin erittäin kylmänarka, joten odotelkoon rauhassa.

Sisällä kasvavat taimet sinnittelevät alussaan. Valoa ja lämpöä oikealta auringolta kaivataan. Mustasilmäsusanna on jo kasvanut pituutta.

Yleisnäkymä puutarhassa on vielä ankea. enimmäkseen näkyvissä on ruskeita kasvijätteitä, mutta tulppaanit nostavat jo toiveikkaina lehtikärkensä kohti valoa. Kevätesikot ovat myös nousemassa pieninä lehtiruusukkeina, mutta ne eivät kylmässä juuri edisty.

Huhtikuu ei näytä vielä kovin keväiseltä. Pihapuutarha on vielä harmaa ja eloton. Toisaalta on hyvä, että ei ole kiirettä käydä käsiksi moniin kohtiin samaan aikaan. Nyt voi tehdä vielä muutamia muutos- ja raivauskohteita kuntoon. Viileässä ilmassa jaksaa hyvin kaivaa ja kärrätä. Palataan tuonnempana niihin, ehkä syntyy jotakin näytettävää.

"Että puutarhatyöt kohottaa ja jalostaa ihmisen mieltä, on tunnettu tosiasia."

(Ossian Lunden v.1918)

Sammaloitunutta

Onko sammal jo päässyt hyväksytyksi puutarhakasviksi? Kevään tulvivassa puutarhaviestinnässä on jossakin rakosessa vilahtanut tällainen asia: Sammalta on ryhdytty kasvattamaan ihan taimiruukuissa kuten mitä tahansa kasvia - olenkohan nähnyt unta? Tämä kuitenkin olisi uudenalainen mahdollisuus torpan pihassa - tai itse asiassa, sitä sammalta on nyt jo ihan riittävästi.

Torpan pihan viheriöt ovat tässä vaiheessa ihan sammalta, ei nurmikkoa. Sammalhan kasvaa hurjana happamessa maaperässä, tiukassa ja varjoisessa alustassa. Meillä ei ole koskaan perustettu nurmikoita, vaan polkuja on ryhdytty leventämään ja vähitellen on ruohoa leikattu aina vaan laajemmalta alueelta. Maaperä on hapanta ja osin kosteaa ja suuret havupuut pihan yllä pitävät neulasmassansa kautta huolta siitä, että happamuus senkun lisääntyy.

Hyötypuutarhassa ja kukkapenkeissä tietysti maaperää parannetaan kalkitsemalla, mutta välimaastossa sammal on saanut lisääntyä rauhassa. Erilaista sammalta löytyy periksi antaneen murskeen seasta ja tietysti siitä viheriöltä, joka kesän mittaan muuttuu osittain erilaisten kasvien, heinän ja apilan ja maahumalan peittämäksi viheralueeksi. 

Reunuskivet tuppaavat välillä hautautumaan sammalen alle ja se kerää paljon muuta kariketta ympärilleen. Mitä kaikkia erilaisia sammalia onkaan olemassa?

Sammal reunustaa porraskiviä, kasvaa kivien päällä ja peittää vanhat betonilaatat alleen. Se siis todistettavasti viihtyy meidän pihassa. Taistellako sammalta vastaan vai annetaanko sen olla sijoillaan?

Koska sammalet ovat niin hyvin viihtyneet meidän puutarhassamme, annetaan niiden olla ja levitä. Lisäksi olen suunnitellut jopa käyttäväni niitä hyväksi ruukkuistutuksissa. Ruukkuun voi kerätä kivikkokasveja, kiviä ja sammalta. Sammalta on niin paljon, että sitä voi hieman siirtää paikasta toiseen. Saapa nähdä mitä siitä tulee!

Olisi hauska kuulla, onko sammal jo päässyt kunnialliseen asemaan tulevilla puutarhamessuilla! Antoisaa messuviikonloppua kaikille sinne ehtiville!

Torppa herää talviunesta

Vihdoinkin torpan elämässä on ensimmäisiä kevään merkkejä. Viikkoja olen ihaillut monien pihoissa sinivuokkojen ja lumikellojen ja muiden vihreyksien ilmaantumista, vaikka meillä on ollut näkyvissä vain lumimassaa, liukkaita jäätiköitä ja mustanharmaata kasvijätöstä.

Nyt on torpalla otettu ensimmäiset askeleet kevään toimissa. Viikkoja sitten tietysti leikattiin puolivillin vapaasti kasvaneet omenapuut. Harvennettiin tiiviiksi muodostunutta oksistoa ja poistettiin jokunen alas kasvanut oksa, joka aina ikävästi raapi ruohonleikkaajan selkämystä. Kesästä riippuen voidaan saada jokunen omena syötäväksi.

Muutamia oksia otin sisälle veteen ja pääsiäisen tienoilla saatiin nauttia omenankukista muiden pääsiäiskukkien ohella. Oksia oli parista puusta ja luullakseni kukkaan puhjennet oksat tulivat tunnistamattomasta puusta, jonka omenat ovat melko suuria, hyvin mehukkaita - jopa läpikuultavia kypsinä.

 Pääsiäisen jälkeen aloitettiin muutamilla tutuilla toimilla. Vanhat daalian juuret kannettiin sisälle lämpimään ja myös siemenperunat itämään. Timo-perunat kasvattivat nopesti idunalut kylkiinsä, mutta vielä ei ole asiaa kasvimaalle aikoihin. Daalioissa ei  ole edistystä - onneksi, sillä ne tahtovat meillä kasvaa liian suuriksi ennen ulos istutusta. 

Hyötypuutarhassa on vielä harmaata ja nurmikot ovat märkiä. Joku raparperin nystyrä on jo puskenut itsensä pintaan ja ruohosipuli alkaa vihertyä. Kasvimaan multa on likomärkää, mutta marjapensaat pullistvat jo silmujaan.

Ensimmäiset lumikellot ovat kuitenkin jo näkyvissä aurinkoisissa paikoissa. Sinivuokon nuppuja ei löydy. Kevätesikot, joita on runsaasti, ovat myös jo saaneet lehtiruusukkeensa näkyviin. Päivä päivältä on aina jotakin uutta eloa näkyvissä. Viime yönä satoi tosin kevyesti lunta, mutta se on päivän mittaan sulanut pois.

Tänään tehtiin ensimmäiset esikasvatuskylvöt. Meillä kylvöhommat tapahtuvat melko myöhään, sillä meillä ei ole kasvihuonetta. Taimet kasvatetaan sisällä, kunnes niitä voi päiväsaikaan karaista ulkoilmassa. Maalishuhtikuun vaihde on sopiva aika ensimmäiselle kylvösarjalle. Nyt kylvettiin basilikaa, harjaneilikkaa, kosmoskukkaa, mustasilmäsusannaa ja laventelia. Loput esikasvatettavat kuten kurpitsat, kurkut, hajuherneet ym. kylvetään myöhemmin, jotta ne saadaan nopeasti kasvupaikoilleen. Tuntuu kuitenkin siltä, että nyt on kevät alkanut ensimmäisten tositoimien mukana myös torpalla.

Tähän loppuun tulee vielä maaliskuun puutarhakuva. Lumipeite oli maaliskuussa vielä olennainen osa pihan ja puutarhan yleisilmeessä. Tässä pengerretyssä istutusalueessa aurinko on jo päässyt lämmittämään - kivipengerrykset alkavat tulla esiin ja talven painamat kasvit paljastuvat vähitellen. Nyt lumi on jo sulanut tästä kohdasta, huhtikuu on jo vauhdissa. 

Hyvää huhtikuun alkua!